Lokakuussa osallistuimme IFOAM:n Organic World konferenssiin (OIC) Istanbulissa. Kyseessä on IFOAM:n joka kolmas vuosi jossakin päin maailmaa järjestämästä konferenssista, jonka yhtyedessä pidetään myös IFOAM:n yleiskokous. OIC on luomuun monipuolisesti yleisellä, tieteellisellä ja käytännöllisellä tasolla keskittyvä konferenssi, josta olisi paljonkin kerrottavaa. Tässä yhteydessä referoin kuitenkin kirjaa, joka ei sinänsä ollut konferenssissa esillä, mutta oli siellä myynnissä, koska se on IFOAM:n puheenjohtajan André Leun kirjoittama ja julkaistu tänä vuonna. “The Myths of Safe Pesticides” ei ehkä kerro pitkään luomua ja erlintarvikealaa kriittisesti seuranneelle kovin paljon uutta, mutta koska kirjassa on koottu hyvin jäsennellysti yhteen se, mitä torjunta-aineiden riskeistä tiedetään, se muodostaa vaikuttavan ja jopa shokeeraavan lukupaketin ja muistuttaa aiheen vakavuudesta. Tästä pitäisi nykyistä useampien olla tietoisia ja siksi panostan omalta osaltani asiaan sen verran, että yritän seuraavassa esitellä joitakin kirjan päähuomioita. Jos englanninkieli sujuu niin kirja kannattaa ilman muuta lukea. Kirjan ostamalla tuet myös IFOAM:n toimintaa paremman maatalouden ja ruoan puolesta.
Kirjassa puretaan 5 myyttiä:
- myytti torjunta-aineiden huolellisesta testauksesta
- myytti hyvin pienistä määristä
- myytti torjunta-aineiden hajoamisesta
- myytti luotettavista viranomaisista
- myytti torjunta-aineiden välttämättömyydestä
Seuraavassa nostan esiin joitakin kirjan pääkohtia. En tässä pyri perustelemaan väitteitä, mutta perustelut kirjallisuusviitteineen löytyvät kirjasta.
1. Myytti torjunta-aineiden huolellisesta testauksesta
“Kaikki torjunta-aineet on tieteellisesti testattu niiden turvallisuuden varmistamiseksi.”
- Nykyiset myrkkyllisyystestaukset eivät vastaa sitä, miten ihmiset altistuvat torjunta-aineille.
- Kemikaalien yhteisvaikutuksia eli todellisia kemikaalikoktaileja ruoassa ja vedessä ei tutkita.
- Torjunta-aineiden yhteisvaikutusta GMO-kasvien tuottamien myrkkyjen (Bt) kanssa ei tutkita.
- Vain yksittäisiä torjunta-aineiden tehoaineita tutkitaan, ei kemikaaliseoksia siinä muodossa kuin niitä todellisuudessa torjunta-aineissa käytetään. Esimerkiksi Roundup (joka on kaupallinen tuote) on huomattavasti myrkyllisempi kuin glyfosaatti (aktiivinen tehoaine ko torjunta-aineessa).
- Torjunta-aineet koostuvat aktiivisesta tehoaineesta ja “inerteistä” eli “vaikuttamattomista” aineista (liuottimet; adjuvantit, jotka parantavat tai muuntavat tehoaineen vaikutusta; tensidit, jotka vähentävät pintajännitystä jne). Yleensä vain tehoainetta on tutkittu vaikka “inertit” saattavat tehostaa sen tehoa jopa 1000-kertaisesti. Useimmat inertit ovat myös itsessään toksisia.
- Vain välitöntä myrkyllisyyttä tutkitaan LD50 (kuolettava annos) arvon määrittämiseksi. Haittavaikutuset, jotka ilmenevät kahden viikon kuluessa otetaan huomioon. Muita terveysvaikutuksia. kuten syövät, synnynnäiset vammat, hermostovammmat jne ei huomioida.
- ADI (acceptable daily intake – hyväksyttävä päivittäinen saanti) ja MRL (maximum residue limit – suurin sallittu jäämäarvo) -arvoja ei aseteta todellisille kaupallisille tuotteille vaan tehoaineille.
- Valtaosaa rekisteröidyistä torjunta-aineista ja eläinlääkinnällisistä tuotteista ei ole testattu.
- Sikiön ja vastasyntyneiden erityisherkkyyttä vaikutuksille ei huomioida testauksissa. Eläinkokeet tehdään tyypillisesti nuorilla koe-eläimillä.
- Hermostovaurioita ei testata vaikka tiedetään, että monet torjunta-aineet ovat hermomyrkkyjä, jotka voivat vakavasti haitata lasten hermoston kehitystä.
- Torjunta-aineiden haittavaikutukset voivat ulottua seuraaviin sukupolviin.
2. Myytti hyvin pienistä määristä
“Jäämät ovat liian pieniä aiheuttaakseen mitään onglemia.”
- Useimmiten torjunta-ainejäämät jäävät alle viranomaisten asettamien ADI ja MRL arvojen ja siksi jäämiä sisältävän ruoan sanotaan olevan turvallista.
- Kuitenkin asiaan liittyy vakavia ongelmia, kuten yllä on kuvattu.
- Erityisesti se, että kemikaalit voivat toimia kuten hormoonit, merkitsee, että huomattavasti alemmat pitoisuudet voivat olla myrkyllisiä. Näitä vaikutuksia kutsutaan endokriinihäiriöiksi ja aineita hormoonihäiriköiksi, jotka voivat aiheuttaa mm
- lisääntymishäiriöitä ihmisillä ja eläimillä,
- tyttöjen rintojen kehittymisen aikaistumista ja siten kohonneen rintasyöpäriskin myöhemmin elämässä,
- liikalihavuutta ja 2-tyypin diabetesta.
- Sikiöt, vastasyntyneet ja lapset ovat erityisen herkkiä näille vaikutuksille.
- Vaikutukset eivtä välttämättä ole lineaarisia, joissakin tapauksissa pienimmät jäämät voivat olla haitallisimpia.
- Glyfosaatti aiheuttaa rintasyöpäsolujen monistumista jo sellaisilla pitoisuuksilla, jotka ovat yleisiä ihmisissä. Vaikutus on vahvempi yhdistettynä genisteiiniin, joka on soijassa esiintyvä fytoestrogeeni. Glyfosaatin käyttö on yleistynyt massiivisesti nimenomaan GMO-soijan viljelyssä.
- Lähes 800 kemikaalin epäillään tai tiedetään toimivan hormonihäirikköinä. Useimpia kemikaaleja ei ole testattu.
- Viranomaisilla ei ole tieteellistä perustetta tai todistetta olettamukselleen, että sallitut torjunta-ainejäämät olisivat turvallisia.
3. Myytti torjunta-aineiden hajoamisesta
“Modernit torjunta-aineet hajoavat nopeasti luonnossa.”
- Useimmat torjunta-aineet ja eläinlääkintätuotteet jättävät jäämiä lopputuotteisiin, ts ruokaan. Siksihän niitä testaan ja löydetään.
- Useimmat torjunta-aineet jättävät jäämiä hajoamistuotteistaan ruokaan. Niissä tapauksissa kuin hajoamistuotteita on ylipäänsä tutkittu, niiden on todettu aiheuttavan terveys- ja lisääntymisongelmia. Monet organofosfaattien hajoamistuotteet ovat jopa 100 kertaa toksisempia kuin alkuperäinen torjunta-aine.
- Hajoamistuotteidensa ja lisäksi torjunta-aineet sisältävät tuotantoprosessistaan peräisin olevia epäpuhtauksia ja sivutuotteita, jotka viranomaiset pääsääntöisesti sivuuttavat täysin. Näitä ovat mm dioksiinit.
- Näitä hajoamistuotteita, sivutuotteita ja epäpuhtauksia ei tutkita ruoastamme tai vedestä käytännöllisesti katsoen lainkaan, eikä niille ole määritelty turvallisia raja-arvoja.
- Koska kaikkia mahdollisia jäämäaineita ei testata, ei voida sanoa, että mikään tutkittukaan elintarvike olisi jäämätön tai turvalinen.
4. Myytti luotettavista viranomaisista
“Luottakaa meihin – meillä on kaikki halinnassa!”
- Väitetään, että mitään riskiä ei ole, kun kemikaaleja käytetään parhaiden käytäntöjen mukaisesti (Good Agricultural Practices). Tosiasiassa sitä, miten viljelijät käyttävät torjunta-aineita ei valvota (toisin kuin luomua!).
- Kehitysmaissa viljelijät, jotka käyttävät torjunta-aineita, ovat usein luku- ja kirjoitustaidottomia, samoin kuin myyntimiehet, jotka niitä kaupittelevat ja joiden pitäisi neuvoa viljelijöitä niiden käytössä.
- Siten eniten torjunta-ainemyrkytyksiä tapahtuu kehitysmaiden viljelijöiden, heidän perheidensä ja maataloustyöntekijöiden ja ylipäänsä maalaisväestön piirissä.
- Kehittyneissä maissa ruoan torjunta-ainejäämiä tutkitaan ja elintarvikkeita pidetään turvallisina, jos jäämät jäävät MRL-arvojen alapuolella. Ovatko tällaiset jäämäarvot turvallisia, on hyvin kyseenalaista, kuten yllä on kuvattu.
- Viranomaiset jättävät huomioimatta suuren joukon tieteellisiä julkaisuja, jotka osoittavat, että nykyiset käytössä olevat menetelmät torjunta-aineiden turvallisuuden osoittamiseksi ovat täysin riittämättömät. Sen sijaan viranomaiset nojaavat julkaisemattomiin teollisuuden itsensä teettämiin tutkimuksiin.
- Viranomaiset eivät ryhdy ennaltaehkäisevästi toimenpiteisiin, vaan vasta kun kansalaisaktivismi, julkinen mielipide ja tiedeyhteisö ovat vuosia painostaneet heitä.
- Se, että viranomaiset nojaavat teollisuuden tilaamiin julkaisemattomiin tutkimuksiin, joita ei ole vertaisarvioitu tiedeyhteisössä, on valtava ongelma nykyisessä ruokaturvallisuuslainsäädännössä ja viranomaistyöskentelyssä
5. Myytti torjunta-aineiden välttämättömyydestä
“Kuolemme nälkään ilman torjunta-aineita.”
- Luomuviljelymenetelmät osoittavat selkeästi, että torjunta-aineiden ja muiden kemikaalien käyttö maataloudessa ei ole tarpeellista.
- Esimerkkejä erittäin tuottavista luomuviljelymenetelmistä löytyy ympäri maailmaa.
- Luomuviljely on menestynyt siitä huolimatta, että lähes kaikki maataloustutkimuksen resurssit viimeisen 100 vuoden ajan on käytetty kemiallisen teollisen viljelyn menetelmien kehittämiseen.
- 85% maailman viljelijöistä on pienviljelijöitä ja he tuottavat 70% maailman ruoasta. Luomuviljelymenetelmillä pienviljelijöiden tuotanto voidaan jopa 3-kertaistaa nykyisestä.
- FAO:n mukaan luomutuotanto voi lisätä ruoan tuotantoa yli 100% kehitysmaiden nykyisiin perinteisiin viljelymenetelmiin verrattuna ja se tarjoaa siten ihanteellisen ratkaisun nälän lopettamiseksi maailmassa ja maailmanlaajuisen ruokaturvallisuuden takaamiseksi. Ja tämä ilman, että pienviljelijöiden tarvitsee ostaa tuotantopanoksia, joihin heillä ei ole varaa.
- Torjunta-aineet voidaan korvata ei-kemiallisilla menetelmillä.
Ylä olen poiminut joitakin kirjan pääkohtia. Suosittelen lukemaan kirjan, jolloin väittämien tueksi saa myös faktat ja kirjallisuusviitteet. Sillä välin, jos et ole varma siitä, että torjunta-aineet ja muut kemikaalit ovat turvallisia sinulle, lapsillemme ja ympäristöllemme, voi olla parempi välttää niitä.
Suuri osa suomalaisista on vielä keskitetyn teknologisen modernisaation vankkumattomia kannattajia, kuten ydinvoimapolitiikkammekin osoittaa. Lisäksi olemme poikkeuksellisen viranomaisuskoisia. Onneksi näistäkin asioista kuitenkin käydään Suomessakin jonkin verran keskustelua. Aivan vime aikoina on tullut vastaani professori Anja Hallikaisen kirjoitus “Hormonihäiriköistä tarvitaan lisää tietoa” (Kehittyvä Elintarvike 5/2014) 12.12.2014 Maaseudun Tulevaisuus referoi FM Noora Perkolan väitöskirjaa “Fate of artificial sweeteners and perfluoroalkyl acids in aquatic environment” (Keinotekoiset makeutusaineet ja perfluoratut alkyylihapot vesiympäristössä). Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, ympäristötieteiden laitos. Väitöskirjassa todetaan, että jopa keinotekoiset makeutusaineet (syklamaatti) pääsevät vesistöihin puhdistuslaitosten läpi sellaisenaan ja haittaavat vesieläinten lisääntymistä.
Älä hätäänny – syö luomua!
Don’t panic – eat organic!