Luomumaataloutta Ranskan Rhône Alpesissa

Teksti ja kuvat: Erkki Pöytäniemi

Juttu on julkaistu Luomulehden numerossa 6/2013 (Lehden kansikuva on jutussa mainitun Vercor-Bleu juustovalmistajan myymälästä)

Luomulehti kansi

Luomu on Ranskassa kovassa nosteessa sekä luomuviljelyn että luomumarkkinan osalta. Ranska on Saksan jälkeen Euroopan suurin luomumarkkina (yli 4 miljardia euroa) ja luomuviljelty pinta-alakin on yli miljoona hehtaaria. Luomun osuus peltoalasta on tosin vain 3,7%. Suhteellisesti eniten luomua on Rhônes Alpesin alueella Kaakkois-Ranskassa ja erityisesti Drômen departementissa, jossa luomun osuus on jo lähes 15%. Drômen alueella luomua myös tuetaan enemmän kuin muualla Ranskassa.

Olin kutsuttuna vieraana Drômen pääkaupungissa Valencessa joka toinen vuosi järjestettävässä neljänsissä Tech&Bio -tapahtumassa eli Euroopan suurimmassa luomumaatalousnäyttelyssä (18.-19.9.2013). Järjestäjät olivat kovasti toivoneet saavansa delegaation Suomestakin, mutta sen sijaan saivatkin minut ja ”Tarinoita suomalaisesta luomusta” valokuvanäyttelyn. Lisäksi pidin suomalaista luomua esittelevän puheenvuoron Agence Bion järjestämässä konferenssissa ja onnistuin luovuttamaan ”Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan Ranskan maatalousministeri Stéphane Le Foll’lle omistuskirjoituksella varustettuna.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Erkki luovuttaa “Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan Ranskan maatalousministeri Stéphane Le Foll’lle omistuskirjoituksella varustettuna. Taas tehtiin Suomea tunnetuksi maailmalla…

Tech&Bio tapahtuma muistuttaa paljon suomalaista maatalousnäyttelyä. Sijaintipaikka on ”La Lycee le Valentin” -maatalouskoulu, jonka 51 hehtaaria ja 40 lypsävän karja on kokonaan luomutuotannossa. Koulussa annetaan luomumaatalouskoulutusta. Näyttelyn järjestää Drômen Maatalouskamari (Chambre de Agriculture), joka vastaa myös mm maatalousneuvonnasta. Näytteilleasettajina on alan järjestöjä, tutkimuslaitoksia ja erilaisia palveluntarjoajia ja tietenkin kone- ja laitevalmistajia alkaen varsin järeistä maanmuokkaus ja kompostinkääntökoneista aina hevosvetoisiin työkaluihin asti. Erona suomalaiseen maatalousnäyttelyyn on, että kohderyhmänä on nimenomaan viljelijät ja alan ammattilaiset – ei siis kuluttajat – ja tapahtuman ohessa on valtava seminaaritarjonta erilaisista luomutuotantoon liittyvistä aiheista. Tapahtuman järjestäjillä on kova pyrkimys tehdä tapahtumasta kansainvälinen ja siksi useimmissa seminaareissa on simultaanitulkkaus englanniksi. Tänä vuonna tapahtumassa kävi 15 ulkomaista delegaatiota. Vastaavaa luomumaatalousnäyttelyä ei muualta löydy, minkä vahvistivat myös tapaamani saksalaiset messuvieraat. Näkemäni perusteella olen valmis vahvasti suosittelemaan suomalaisen delegaation kokoamista seuraavaan Tech&Bio -tapahtumaan 2015. Huomionarvoista on, että ranskalaiseen tapaan ulkomaalaisten delegaatioiden osallistumista myös tuetaan. Alkutuotannon parissa työskenteleville tapahtuma antaa varmasti enemmän kuin BioFach messut Saksassa.

 

Tapahtuman jälkeisenä perjantaina lyöttäydyin ryhmään, joka vieraili Vercorin mahtavan kauniila vuoristoalueella lypsykarjatilalla ja osuuskuntameijerissä. Kysymyksessä oli kolmivuotisen tutkimushankeen (Luomumaidon tuotannon kehittäminen vuoristoalueilla) päättymiseen liittyvä retki – ikävä kyllä en ehtinyt osallistumaan hankkeen päätösseminaariin. Hankkeessa selvitettiin vuoristoalueiden lypsykarjatilojen siirtymistä luomuun ja siirtymisen esteitä. Kaksi suurinta estettä ovat jakelukanavan löytäminen luomumaidolle ja rehukustannuksen nousu.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Maisema on mahtava. Ja kuvan pellot ja karja on luomussa!

Ranskassa on paljon pieniä meijeriosuuskuntia, jotka eivät välttämättä ole kiinnostuneita luomusta. Pienet osuuskuntameijerit valmistavat yleensä paikallisia – usein nimisuojattuja (AOP) – erikoisuuksia, esimerkiksi juustoja, jolloin tavanomaisellekin maidolle saadaan lisäarvoa. Omasta osuuskunnasta eroaminen voi olla henkisesti vaikeaa ja jos alueella ei ole lainkaan luomumaitoa keräilevää meijeriä on suoramyynti ainoa mahdollisuus. Käytännössä suoramyynti tarkoittaa maidon jalostusta, jolloin kynnys siihenkin on korkea.

Vuoristoalueiden maitotiloilla rehustus perustuu laiduntamiseen, kuivaheinään ja säilörehuun sekä maissin ja seosviljan viljelyyn. Viljelyjärjestelmä on lähes sama sekä tavanomaisilla että luomutiloilla ja ero ranskalaisiin maissiruokintaan perustuviin teholypsytiloihin on suuri. Valkuaisrehu joudutaan ostamaan useimmiten soijakakun muodossa, joka tällä hetkellä maksaa luomuna 900 euroa tonnilta. Tuotostasot ovat 5000-7000 litran paikkeilla. Luomuun siirtyminen ei tuo merkittäviä säästöjä esimerkiksi lannoitekustannuksiin, mutta luomurehun kalleus lisää kustannuksia merkittävästi. Tästä huolimatta useita tuottajia on viime vuosina siirtynyt luomuun. Yhtenä syynä saattaa olla Drômen maatalouskamarin selvästikin hyvin arvostettu luomuneuvoja Jean-Pierre Manteaux – toisena se, että luomun lisähinta on riittävä kattamaan rehukustannuksen ja luomulla on kysyntää.

Tila, jolla vierailimme, Gaec de Roche Rousse, on kahden viljelijän yhteisyritys. GAEC (Groupement agricole d’exploitation en commun) on eräänlainen maatalousyhtymä, joka on hyvin tyypillinen Ranskassa ja jolle on oma lainsäädäntö. Gaec de Roche Rousse on kahden viljelijän yhtymä, johon etsitään kolmatta osakasta, koska työtä on kahdelle liikaa. Sen, että tilalle etsitään osakasta eikä työntekijää, selittää Ranskan lainsäädäntö. Toisaalta työntekijän työaika on Ranskassa vain 35 tuntia viikossa, kun taas tilan viljelijät tekevät yli 50 tunnin työviikkoa. Toisaalta verotus pysyy pienempänä, kun liikevaihto osakasta kohti pysyy tietyn rajan alla. Eli kolmas osakas mahdollistaisi tilan liikevaihdon kasvattamisen ilman verorajan ylittymistä, mutta työntekijä ei. Tila jalostaa suurimman osan maidostaan itse juustoiksi. Tila on osakkaana paikallisessa viljelijöiden myyntiosuuskunnassa, jossa on 17 osakasta. Pääsääntöisesti osakkailla on eri tuotantosuunnat, jolloin he eivät kilpaile keskenään. Osuuskunnalla on kaksi kauppaa ja se käy säännöllisesti kaksilla markkinoilla. Kaikilla osakkailla on velvoite tehdä työtä kaupoissa ja markkinoilla, mihin Gaec de Roche Rousse tapauksessa menee kaksi työpäivää viikossa. Toisaalta lähes koko tuotanto saadaan myytyä osuuskunnan kautta.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Gaec de Roche Rousse tilalla juustojen valmistuksesta vastaava Daniel Vignon tarjoilee virailijoille maistiaisia.

Tila on kasvanut 1999 13 hehtaarista nykyiseen 90 hehtaariin ja 8 lehmästä nykyiseen 35 lehmään. Rotu on perinteinen ”La Montbeliarde”, jota käytetään erityisesti juustotiloilla sen maidon koostumuksen takia. Keskituotos on 5400 litraa ja vuodessa 184000 litraa, josta 150000 litraa jalostetaan tilalla juustoiksi ja 34000 toimitetaan osuuskunnalliseen Vercors Lait -meijeriin. Meijeriin toimitetaan lähinnä viikonloppujen maito, jolloin yhtymän viljelijät saavat vuorotellen joka toisen viikonlopun vapaaksi. Karkearehun osalta tila on omavarainen ja oma seosvilja kattaa 50% väkirehutarpeesta. Eläimet ovat sisäruokinnassa 6 kk. Tilan kannattavuus on hyvä.

Tilavierailun jälkeen vierailimme alueellisessa ”Vercors Lait” meijeriosuuskunnassa. Paikalliset viljelijät ostivat meijerin takaisin Lactalikselta (maailman suurin meijeriyritys) 1998. Osuuskunnassa on 70 jäsentä, joista 10 luomuviljelijää. Lisäksi luomumaidon keräily on järjestetty yhdessä Sodiaal meijeriyrityksen (Ranskan suurin meijeriosuuskunta) kanssa, jolloin samaan keräilyyn saadaan myös Sodiaalin samalla alueella olevat 13 luomutuottajaa. Siten Vercors Lait”in käsittelemästä maidosta 1/3 on luomua. Keräilyn kannattava järjestäminen edellyttää 3 miljoonaa litraa vuodessa (25000 litran keräilyauto joka kolmas päivä). Tavanomaisen maidon tuottajahinta on 34-35 c/litra – luomusta tuottaja saa 8c luomulisän. Meijerin päätuote on nimisuojattu (AOP) ”Bleu du Vercors” sinihomejuusto, jota tuottaa vain ”Vercors Lait” meijeri ja yhdeksän tuottajaa (mm Roche Rousse). Kaikki tuotteet myydään osuuskunnan omassa kaupassa, joista toinen on meijerin yhteydessä ja toinen Grenoblessa. Markkinointi perustuu enemmän nimisuojattuun tuotteeseen kuin luomuun. Luomun ongelmana pidetään sitä, että suuret valmistajat ja elintarvikeketjut valmistavat ja myyvät luomutuotteita, jolloin luomun tuomaa lisäarvoa on pienen toimijan vaikea hyödyntää.

Vierailu Vercorissa tarjosi mielenkiintoisen pikakatsauksen erittäin kauniin vuoristoalueen luomumaidontuotantoon ja juustoihin. Kannattaa laittaa vuoden 2015 kalenteriin syyskuun kohdalle muistutus Tech-Bio -tapahtumasta ja varata aikaa myös tilavierailuihin, joita tapahtuman yhteydessä järjestetään. Esimerkiksi Luomuliitto voisi toimia suomalaisen luomudelegaation kokoajana.

 

Kuvagalleriaan

Luomun omaa laatuajattelua

Marraskuussa 2012 IFOAM EU-ryhmän järjestämässä luomujatkojalostuksen konferenssissa yhtenä teemana ja työpajan aiheena oli laatu. Luomumarkkinan kasvu ja laajeneminen erityisesti yhä jalostetumpien elintarvikkeiden tuotantoon on aiheuttanut tarvetta alan omalle laadun pohdinnalle. Haasteena on tuottaa luomun periaatteiden mukaisia elintarvikkeita, jotka on jalostettu mahdollisimman hyvin tuotteen omat ominaisuudet säilyttäen ja niitä jopa parantaen ja käyttäen mahdollisimman vähän lisäaineita, mutta kuitenkin tyydyttäen kuluttajien tarpeita turvallisiin ja helppokäyttöisiin tuotteisiin.

Työpajan tehtävänä oli pohtia luomujatkojalostukseen sopivia teknologioita ja mahdollista kiellettyjen teknologioiden listaa sekä etsiä lähestymistapoja luomussa tavoitteena olevaan ja säännöissäkin mainittuun huolelliseen tai varovaiseen jatkojalostukseen. Samalla käytiin myös läpi luomun suhdetta jalostuksen lisä- ja apuaineisiin sekä koottiin ehdotuksia lainsäädäntöön luomun laadun ja turvallisuuden parantamiseksi.

Tavoitteena alan yhteinen työkalu laatutyölle

Luomumarkkinoilla on noussut tärkeäksi teemaksi uskottavuuden ja yhtenäisen ajattelutavan säilyminen läpi tuotantoketjun. Haasteeksi onkin muodostunut luomumaataloudesta tuttujen periaatteiden soveltaminen elintarvikejalostukseen. IFOAM on listannut luomun periaatteiksi terveellisyyden, ekologisuuden, huolenpidon ja reiluuden.

Luomututkimuksen kansainväliseen yhteistyöhön keskittyvän The International Research Association for Organic Food Quality and Health (FQH) -ryhmän tutkija Johannes Kahl Kasselin yliopistosta esitteli työpajassa tutkimusryhmän ehdotusta käytännönläheiseksi työkaluksi luomulle ominaisen laadun arvioimiseen. Nyt laadunarvioinnin työkalua testataan ja kehitetään alan toimijoiden kanssa yhteistyössä.

Ehdotus lähtee uudesta kokonaisvaltaisemmasta tavasta lähestyä laatua. Taustalla on erilainen tutkimusote. Esimerkiksi, kun bioteknologiassa keskitytään yksittäisten ainesosien tarkasteluun, halutaan luomussa tarkastella tuotteiden ominaispiirteitä yhtenäisenä kokonaisuutena. Toisaalta luomututkimuksessa käytetään lähestymistapaa, jossa hyödynnetään monia erilaisia tutkimusnäkökulmia, joiden avulla tutkimuskohteesta muodostetaan kattava yhtenäinen kokonaisnäkemys.

Periaatteet ohjaavat

Teoreettista pohjaa laadun määrittelyyn kehitetään kuunnellen kuluttajien ja alan toimijoiden tarpeita ja tavoitteita. Toisaalta tarvitaan selkeä laadullinen ero tavanomaiseen, mutta toisaalta liian tiukka näkemys tukahduttaa kehityksen. Työlle asetettiin tavoitteeksi, että laadun määrittelyn ja laadunarvioinnin on tuettava jalostusmenetelmien arviointia ja uusien tuotantomenetelmien kehittämistä luomun tavoitteiden pohjalta. Tavanomaiseen laatuajatteluun verrattuna tuodaan mukaan uusia näkökulmia, jotka tukevat luomujatkojalostuksen kehitystä sen omien tavoitteiden mukaisesti.

Jotta luomun periaatteet ja erilainen lähestymistapa voisivat näkyä laadun määrittelyssä, tutkimuksessa täsmennettiin uutta laajempaa viitekehystä kuvaamaan luomulaadun ominaispiirteitä. Tausta-aineiston perusteella luomutuotannon perustana olevat periaatteet ovat  luonnollisuus, terveellisyys, kestävä kehitys, sekä tuotteen että tuotantoprosessin tarkastelu ja vielä systeeminen lähestymistapa, joka hyödyntää normaalisti luonnontieteissä käytössä olevaa analyyttistä, osiin hajottavaa, lähestymistapaa mutta myös synteettistä, kokonaisnäkemykseen pyrkivää, lähestymistapaa.

Tässä laatutarkastelussa on huomioitu kuluttajalähtöiset ulkoiset laadun kriteerit, jotka liittyvät yleensä tuotantoprosessiin, kuten kestävän kehityksen mukaiset tavoitteet. Sen lisäksi itse tuotteeseen liittyen laadun kriteerejä voivat olla tuotteen ominaisuuksiin liittyvien aineellisten kriteerien lisäksi myös aineettomat kriteerit kuten vaikkapa kuluttajien luottamus.

Erityisesti luomua kuvaavat tutkimusryhmän mukaan seuraavat kriteerit: elämää ylläpitävät ominaisuudet, luomun kokonaisvaltainen yhtenäisyys ja aitous. Vaikka nämä mainitaan EU:n luomusäännöissä, niille ei ole selkeitä määritelmiä. Tutkimuksen tehävänä on luoda pohjaa sen ymmärtämiselle, mistä näistä laatukriteereistä puhuttaessa ja näitä tavoiteltaessa on kysymys, ja miten niiden toteutumista voidaan mitata.

Tuotantoperiaatteita tukevat teknologiat

Friedrich-Karl Lücke Fuldan ammattikorkeakoulusta esitteli työpajassa erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa hellävaraisempia tekniikoita tuotteiden säilyvyyden parantamiseksi. Tarkoituksena on säilyttää tuotteiden hyviä ominaisuuksia, johon systemaattisen riskienarvioinnin lisäksi voisi löytyä apua ”rima teknologiasta” (hurdle technology), jossa elintarvikkeiden pilaantumiselle muodostetaan esteitä erilaisilla tekniikoilla. Sopivilla yhdistelmillä erilaisia esteitä tai ”rimoja” saadaan tuotteet säilyviksi tuhoamatta tuotteelle tyypillisiä laadullisia ja ravintoarvollisia ominaisuuksia.

Tom Baars FiBL-tutkimuslaitoksesta kyseenalaistaa luomujatkojalostuksen viimeaikaisen kehityksen, jossa luomua viedään tavanomaisille markkinoille ja luomutuotteet kopioidaan tavanomaisten tuotteiden kaltaisiksi. Alunperin tarkoituksena on ollut tuottaa pitkällä tähtäimellä terveellistä ruokaa sekä ihmisille että tuotantoeläimille. Tämä tavoite näyttää usein jäävän teollisuuden ja kaupan vaatimusten jalkoihin. Esimerkkinä on maito. Tutkimusryhmä ( Verhoog et al. 2007) käytti luonnollisuuden käsitettä eritelläkseen luomujatkojalostuksen tarkoitusperiä. He erottelivat kolme erillaista lähestymistapaa:

  1. (no-chemical) ei kemikaaleja asennoituminen, jossa kiinnitetään huomiota lähinnä keinotekoisten kemikaalien korvaamiseen luonnollisilla, luomutuotetuilla ainesosilla ilman minkänlaista prosessien ja tekniikoiden sovittamista.
  2. (agro-ecology) agro-ekologinen asennoituminen, jossa ekologia, luonto ja sen luonnolliset säätelyprosessit otetaan malliksi. Näin saadaan mukaan esimerkiksi ajatus, että luonnollisesti laitumelta ruokansa hakevat eläimet tuottavat laadukkaampaa maitoa kuin säilörehua ja teollisia rehuja syöneet lehmät.
  3. (integrity) yhtenäisyys asennoituminen, jossa tähdätään ennen kaikkea ruoan terveellisyyteen. Ravinnon on tarkoitus tukea terveellisyyttä pitkällä tähtäimellä ja estää sairauksia. Esimerkkinä lausunto: luonto ei ole pastöroitua. Raakamaidonhan on todettu estävän astmaa ja allergioita ja sen vaikutuksia terveellisyyteen tutkitaan muiltakin osin.

Baars toteaa esimerkkinä, että luomumarkkinoillakin saa helposti maitotuotteita, joita on muokattu hyvin paljon logistiikan ja markkinoiden ehdoilla vaikkapa säilyvyyden parantamiseksi (UHT-tuotteet), kun taas raaka-maidon kaupallistaminen ei ole ollut tähtäimessä luomussakaan. Aidosti luomua olisi kehittää markkinoille turvallisia raakamaitotuotteita ja kaupallistaa rasvalaadultaan korkealuokkaisia laidunmaitotuotteita.

Lisäaineet luomulaatuisina

Ursula Kretzschmar Bio Suissesta esitteli työpajassa FiBL:n tutkimusryhmän tekemää kartoitusta luomussa sallituista lisäineista ja niiden vaihtoehdoista. Sallituista 48sta lisäaineesta yksi eli rosmariiniuute vaaditaan jo nyt käytettäväksi luomusertifioituna ja viisi muuta ovat markkinoilla saatavana luomuna (soijalesitiini, agar agar, johanneksenleipäpuujauhe, guargumi ja arabikumi). Kaikkiaan sallituista lisäaineista voitaisiin tuottaa luomuna 22. Aineista 21 on mineraaliperäisiä, joten niitä ei voida periaatteessakaan tuottaa luomuna. Luomulisäaineiden tuotannolle tarvittaisiin kuitenkin oma säännöstönsä.

Työpajan tuloksiksi kirjattiin seuraavat:

1 Tarvitaan selkeitä luomujatkojalostuksen periaatteita.

2 Nämä periaatteet on vietävä käytäntöön, eli

– On tuettava innovaatioita

– Viestinnällä on merkitystä; tarvitaan viestintää siitä, mitä jalostukselta odotetaan, myös kuluttajille päin on tärkeä viestiä.

– Raja-arvojen määrittelyä tarvitaan.

3 Arviointiin otettava mukaan tuote- ja prosessinäkökulmat, on otettava kuluttajan odotukset huomioon.

4 On kurottava umpeen todellisuuden/käytännön ja markkinoinin välistä kuilua.

5 Tarvitaan työkaluja lisäaineiden arviointiin (eikä rajoituksia).

6 Luotava selkeä määritelmä luomuaromeille.

7 Pakolliseksi ne lisäaineet, joita on riittävästi saatavana sopivan laatuisina luomuna.

8 Tarvitaan kanava tiedonvaihtoon luomulisäaineista.

Artikkeli on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa. Ja se on julkaistu alunperin Luomu.fi-sivustolla: http://luomu.fi/kirjoitus/luomujatkojalostuskonferenssi-2012-frankfurt-teema-laatu/4/

Luomujatkojalostuksen konfrenssin nettisivut ja materiaalit: http://organicfoodprocessing.eu

Kuvia konferenssista: http://erkki.photoshelter.com/gallery/Ifoam-Conference-11-2012-Frankfurt/G00002OzgVovXVcw

 

 

Luomujatkojalostuksen teemana kestävyys

Eurooppalaisia luomujatkojalostuksen kanssa toimivia tahoja kokoontui 2012 marraskuussa Frankfurtiin jo toisen kerran järjestettyyn Luomujatkojalostuksen konferenssiin. Yhtenä teemana ja työpajan aiheena konferenssissa oli kestävä kehitys.

Kestävän kehityksen työpajassa haettiin näkemyksiä IFOAM EU-ryhmän esitykseen lainmuutoksesta. Siinä on päädytty esittämään, että luomujatkojalostajilta ja -kaupalta vaadittaisiin kuulumista sopivan ympäristöjärjestelmän piiriin.

Aloitteen taustalla on alan voimakkaan kasvun myötä herännyt huoli alan yhtenäisyydestä ja uskottavuudesta. Ympäristöasioissa myös tavanomainen elintarvikeala on viime vuosina ollut hyvin aloitteellinen. Niinpä luomutoimijatkin joutuvat pohtimaan uudelleen ja viestimään selkeämmin näitä luomutuotannolle liiankin itsestään selviä asioita. Erityisesti jatkojalostukseen kaivataan lisää ohjausta jopa lain tasolla.

Työkaluja arviointiin ja johtamiseen

Työpajassa esiteltiin erilaisia hankkeita yritysten kestävän kehityksen työn tueksi. Jo pidempään näitä asioita tutkinut ja kehittänyt FiBL-luomututkimuslaitos on toteuttanut Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön, FAO:n, kanssa yhteistyössä  Sustainability Assessment of Food and Agriculture Systems eli SAFA-ohjeet, joita pajassa esitteli Julia Jawtusch. Ohjeisto koostuu 20 teemasta, jotka liittyvät hyvään johtamiseen, ympäristön suojeluun, taloudelliseen joustokykyyn ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Näistä teemoista saadaan yhteensä 62 kestävän kehityksen tavoitetta. Viherpesun välttämiseksi arviointi ja tulosten julkistaminen on tehtävä kokonaisuudessaan. Näin ei ole mahdollista vain yritykselle suotuisien tulosten julkaiseminen.

FiBL soveltaa ohjeistoa omassa yrityksille tarjoamassaan palvelussa toiminnan kestävyyden kokonaisvaltaiseen arviointiin, kehittämiseen ja viestimiseen. Ohjeisto on rakennettu siten, että siinä voidaan hyödyntää muista järjestelmistä tulevaa tilastotietoa kuten elinkaarianalyysejä. Ohjeisto on myös tarkoitettu ohjaamaan koko kansainvälistä elintarvikeketjua sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävään toimintaan. Sen avulla yritykset voivat tarkastella itse omaa suoritumistaan ja kehittymistään, mutta se on myös riippumaton työkalu ulkopuolisille arvioijille.

Saksassa ja Ruotsissa ollaan jo liikkeellä

Saksalainen luomujatkojalostajien ja markkinoijien järjestö BNN on toteuttanut yhteistyössä jäsenyritystensä kanssa SAFA:a vastaavan työkalun. Se koostuu 122 kysymyksestä, joiden perusteella kartoitetaan nykytilanne ekologisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa kestävyyden kysymyksissä. Yritykset ovat kiinnostuneita työkalun kehittämisestä, koska asiakkaat ovat yhä kiinnostuneempia aiheesta ja luomutoimijoilta edellytetään parempaa näyttöä kuin tavanomaisilta yrityksiltä, kertoi työkalua esitellyt Karin Wegner. BNN:n reilusta 70 jäsenyrityksestä noin 40 prosenttia lähti jo vuonna 2011 mukaan hankkeeseen.

Ruotsin KRAV:in säännöt perustuvat valtiollisiin ympäristötavoitteisiin, jotka sisältävät ilmastovaikutusten vähentämisen, puhtaan ilman, happamoitumisen, ympäristömyrkyt, otsonikerroksen suojelun, rehevöitymisen estämisen, järvien ja jokien suojelun, hyvälaatuisen pohjaveden ja tasapainoisen meriekosysteemin. KRAV-hyväksyntä edellyttää jo nyt yrityksiltä järjestelmällistä ympäristöjohtamista. Lisäksi aiheeseen liityen on vaatimuksia kemikaalien ja puhdistusaineiden suhteen, tiukemmat lisä- ja apuainevaatimukset ja vaatimuksia energiankäytön rajoittamiselle. KRAV:in toimintaa esitteli Per Rosander.

Ulrike Häußler esitteli saksalaista ”common welfare economy” eli yhteisöllisen talouden hanketta. Siinä yritysten liiketoimintaa arvioidaan ja palkitaan sen mukaan kuinka ne edistävät yhteistä hyvää. Näin pyritään välttämään nykyisen talouden kestävyyden ongelmia, jotka aiheutuvat kilpailusta ja oman edun tavoittelusta. Hankkeessa tuetaan yhteisestä sopimuksesta niiden yritysten menestymistä, jotka toimivat kestävän kehityksen kriteerien mukaan.

Alan pitkä kokemus esiin

Työpajassa pohdittiin sitä, miten luomuala voisi paremmin tuoda esiin ympäristöosaamistaan ja pitkää kokemukseen perustuvaa tietoaan. Toisin kuin tavanomaisella puolella, jossa yksittäiset yritykset ovat lähteneet kehittämään omia ympäristömerkintöjään itselleen kätevistä kestävyyden osa-alueista, halutaan luomussa rakentaa kaikille yhteistä ja kaikki kestävyyden kriteerit huomioivaa arviointia. Näin yrityksillä on työkalu todelliseen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja oman suoriutumisen mittaamiseen eikä vain viherpesuun. Tässä työssä tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

Työpajan loppuraportissa todetaan, että luomualan tulee olla edelläkävijä kestävyyden rakentamisessa ruokamarkkinoilla. Tarvitaan tasapainon luomista lainsäädännön edellytysten ja alan oman kehitystyön välille. Kuluttajat eivät myöskään ole pelkkiä kohteita markkinoilla vaan heille on annettava oma vastuunsa ja mahdollisuus toimia yhteistyössä. Kestävyys ei saa olla vain markkinoiden tavoitteena vaan alan on toimittava aktiivisena myös poliittisessa prosessissa. Onhan luomussa kehitetty kestävyyttä pitkään ja sitä voidaan hyödyntää kaikkien hyväksi. Tarvitaan tavoitteet siitä, missä haluamme olla 5-20 vuoden päästä.

Luomujatkojalostuksen konfrenssin nettisivut ja materiaalit: http://organicfoodprocessing.eu

FAO:n SAFA-ohjeiden luonnos löytyy osoitteesta:

http://www.fao.org/fileadmin/user_upload/suistainability/SAFA/SAFA_Guidelines_draft_Jan_2012.pdf

BNN:n hankkeesta saksaksi: http://www.n-bnn.de/cms/website.php?id=/de/projekte/nachhaltigkeit/bnn-nachhaltigkeitsmonitor.html

KRAV:in säännöt löytyvät täältä: http://www.krav.se/KravsRegler/

Ruotsin valtion ympäristötavoitteet: http://www.miljomal.se

Artikkeli on kirjoitettu maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa.

Se on julkaistu alunperin Luomu.fi -sivustolla:

http://luomu.fi/tietopankki/luomujatkojalostuskonferenssi-2012-frankfurt-teema-laatu/

 

 

Alexandra Thöring vetää työpajaa

Alexandra Thöring vetää työpajaa

 

 

LUOMUA YHDYSVALLOISSA

Teksti ja kuvat: Erkki Pöytäniemi

Juttu on julkaistu Luomulehdessä 5/2013

 

Luomutuotteiden kulutuksesta arvioidaan 95 % tapahtuvan Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suunnilleen tasasuurin osuuksin. Mikä on erilaista Yhdysvaltojen luomumarkkinoilla?

2012 EU ja USA tekivät luomusertifiointien keskinäisen ekvivalenssisopimuksen. Nyt käynnistyneet EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelut koskevat myös maatalous- ja elintarvikesektoreita ja tuovat näitä markkinoita edelleen lähemmäksi toisiaan.

Whole Food Marketilla on noin 300 liikettä Pohjois-Amerikassa ja muutama Englannissa. Tässä Huntingtonin liikkeessä Los Angelisissa on myyntipinta-alaa noin 3000 neliömetriä eli se vastaa suurta supermarkettia. (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Whole Food Marketilla on noin 300 liikettä Pohjois-Amerikassa ja muutama Englannissa. Tässä Huntingtonin liikkeessä Los Angelisissa on myyntipinta-alaa noin 3000 neliömetriä eli se vastaa suurta supermarkettia.

Juuret Euroopassa

Luomun tärkeimmät suuntaukset syntyivät 1920-40 luvuilla Keski-Euroopassa Saksassa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa. USA:n luomuliikkeen pioneeri oli J.I.Rodale (1898-1971), jonka mukaan on nimetty Rodale Instituutti – USA:n johtava luomututkimuslaitos. Rodale ammensi luomuideansa ennenkaikkea Sir Albert Howardilta, englantilaiselta 1930-40-lukujen luomuliikkeen pioneerilta. Merkittävä vaikutus varhaiseen kehitykseen oli myös Rudolf Steinerin lähipiirin kuuluneella Ehrenfield Pfeifferilla (1899-1961), joka muutti toisen maailmansodan jaloista USA:an tuoden biodynaamisen viljelyn sinne ja vaikutti siellä kuolemaansa 1961 saakka. Myös Rodale ja Pfeiffer tunsivat toisensa.

Rodale keskittyi eurooppalaisia luomuliikkeen pioneereja enemmän levittämään luomuviljelyajatusta kotipuutarhureiden ja muiden ei-viljelijöiden pariin. Tämä näkyi myös Rodalen laajassa julkaisutoiminnassa. Julkaisut olivat vaikuttamassa siihen, että luomusta tuli keskeinen osa 1960-70-lukujen vastakulttuuri- ja hippiliikkeitä.

Luomun kaupallistuminen alkoi 1980-luvulla – muun muassa ensimmäinen Whole Foods Market  perustettiin Austinissa Teksasissa. Luomutuotantosäännöt olivat vielä yksityisiä ja alueellisia, kunnes maatalousministeriön luomuohjelma (USDA:n National Organic Program, NOP) tuli voimaan vuonna 2002.

Luomuohjelma yhtenäisti luomusäännöt koko Yhdysvalloissa ja jopa kieltää sitä tiukempien luomuehtojen sertifioinnin ja merkinnät. Joka tapauksessa ohjelma selkeytti luomumarkkinan pelisäännöt ja mahdollisti alan nopean kehityksen.

 

Erittäin nopeaa kasvua

Ala on kokenut nopean muutoksen vastakulttuuriliikkeestä merkittäväksi kaupalliseksi sektoriksi. Nykyään Yhdysvalloissa käytetäänkin alasta mielellään käsitettä luomuteollisuus (Organic Industry). Itse raaka-aineen ja maatalouden merkitys onkin luomussa ehkä vähäisempi kuin Euroopassa, koska huomio kiinnittyy elintarviketeollisuuteen.

Viimeiset 10 vuotta ovat nähneet erittäin nopean kasvun vaiheen USA:n luomumarkkinoilla. Luomumarkkinat kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2010 kolminkertaiseksi (USD 26,7 miljardia luomuelintarvikkeita ja lisäksi muita luomutuotteita lähes USD 2 miljardia.)

Myynnistä 40 % muodostuu hedelmistä ja vihanneksista, jossa luomun osuus koko markkinasta on 12 %. Toiseksi suurin kategoria on meijerituotteet – 13 % luomumarkkinasta ja 6 % meijerituotemarkkinoista. Luomun markkinaosuus kaiken kaikkiaan on 4 % eli Eurooppaan verrattuna korkeampi kuin esimerkiksi Saksassa samana vuonna. Noin 54 % luomutuotteista myydään tavanomaisissa kaupan kanavissa ja 39 % erikoiskauppakanavassa lopun ollessa suoramyyntiä ja vientiä.

Viimeiset luomuviljelyn tilastotiedot on saatavilla vuodelta 2008, jolloin luomuviljelypinta-ala USA:ssa oli 1,9 miljoonaa hehtaaria, josta lähes 900 000 hehtaaria laidunta. Luomun osuus viljelypinta-alasta on vain 0,6 %. Luku on hämmästyttävä, koska kuitenkin luomumarkkina on yhtä iso kuin Euroopassa. Euroopassa on yli 10 000 000 hehtaaria luomuviljelyä – 2,1 % viljelyalasta.

Luomuviljelyä ei ole erityisesti USA:ssa tuettu, joten viljely on kehittynyt markkinavetoisesti. Tuonnin osuus raaka-ainepohjasta lienee suuri, mutta siitä ei ole olemassa tilastoja.

 

Expo West Anaheimissa on luontaisalan suurin ammattitapahtuma Pohjois-Amerikassa. Markkinahumu alkaa jo messuhallin ulkopuolelta, eikä näytteiden jakajia voi välttää. (Erkki Pöytäniemi)

Expo West Anaheimissa on luontaisalan suurin ammattitapahtuma Pohjois-Amerikassa. Markkinahumu alkaa jo messuhallin ulkopuolelta, eikä näytteiden jakajia voi välttää.

Luomu on terveellisempää

Pääsääntöisesti luomua ostetaan, koska sen ajatellaan olevan terveellisempää (48 %) ja koska halutaan välttää torjunta-aineita, hormoneita ja antibiootteja, pitkälle prosessoituja elintarvikkeita ja keinotekoisia ainesosia (kaikki luvut 2010 tilastosta). Ympäristö- ja eettisillä kysymyksillä ei ole Yhdysvalloissa samaa merkitystä luomukuluttajalle kuin Euroopassa.

Voisi sanoa, että tavanomaisen ja luomuelintarvikkeen ero on Yhdysvalloissa suurempi kuin Euroopassa. Amerikkalainen ruokakulttuuri on ylipäänsä etääntynyt huomattavan kauas mistään eurooppalaisittain ”perinteisestä ruokakulttuurista” ja elintarvikkeet ovat keskimäärin prosessoidumpia.

Moni kuluttaja on jo kadottanut kosketuksen luonnollisiin makuihin. Jopa 80 prosentissa amerikkalaisia elintarvikkeita on geenimuunneltuja aineksia, eikä niitä tarvitse mitenkään merkitä.

Liha ja lypsykarjatiloilla käytetään säännönmukaisesti hormoni- ja antibioottilisäyksiä rehussa. Maatalous on ylipäänsä teollistuneempaa kuin Euroopassa. Näiden tekijöiden voisi ajatella tukevan luomun kysyntää. Toisaalta varsinkin luomuohjelman voimaantulon jälkeen luomualaa on syytetty teollisen luomun tuottamisesta ja on kritisoitu luomumarkkinan ajautumista tavanomaisen elintarviketeollisuuden korporaatioille.

Yhdysvaltalaiseen yritysperinteeseen kuuluu menestyvän yrityksen myyminen sopivassa vaiheessa ja lähes kaikki menestyneimmät luomuyritykset ja -tuotemerkit ovatkin nykyään suurten elintarvikekorporaatioiden tytäryrityksiä. Vastareaktiona syntyy ”vielä luomumpi” (beyond organics) tyyppisiä liikkeitä, joihin linkittyy myös lähiruoka-ajattelua.

 

Luonnollinen? Lähi?

Toisaalta luomun ja tavanomaisen rajaa hämärtävät ”Natural” ja ”Whole Food” käsitteet. Helposti syntyy vaikutelma, että mitä suuremmalla sana Natural eli luonnollinen esiintyy, sitä varmempaa on, ettei tuote ole luomua.

Whole Food Market, joka on 340 supermarketin ketju, mielletään usein nimenomaan luomukauppaketjuna. Kuitenkin arviolta vain noin kolmannes myydyistä tuotteista on luomua.

Erilaiset free-from kategoriat menevät myös kuluttajien mielissä samaan kategoriaan, esimerkiksi keväisellä matkallani tuntui siltä, että kaikki tuntuvat olevan gluteenittomalla dieetillä ja gluteenittomuutta markkinoidaan varsin oudoissakin yhteyksissä.

Kuluttajat alkavat olla tietoisia siitä, että luomutuotteet ovat gmo-vapaita, mutta helposti syntyy myös käsitys, että gmo-vapaat tuotteet ovat kaikki luomua.

 

-Cornucopia Instituutin kuuluisassa kaaviokuvassa on kuvattu, kuka omistaa kenet luomuyritysmaailmassa (http://www.cornucopia.org/who-owns-organic/).

 

Reilun kaupan oliivioljyä Palestiinasta

Reilun hinnan maksaminen palestiinalaisille oliivituottajille on tärkein keino maalaisyhteisöjen ja kylien voimaannuttamiseksi ja siten pysyvän rauhan edellytys.

(Artikkeli on julkaistu Luomulehdessä 5/2013)

Vietin kesäkuussa kymmenen päivää Palestiinan Länsirannalla. Vierailimme Länsirannan pohjoisosassa Jeninin lähellä Burqinissa sijaitsevassa Canaan Fair Tradessa. Yrityksen liikeidea on yksinkertainen: tuottaa ja viedä paikallisten palestiinalaisten viljelijöiden tuottamista oliiveista tehtyä luomu ja reilunkaupan oliiviöljyä. Olimme yrityksen ja sen perustajan Nasser Abufarhan vieraina kaksi päivää saadaksemme selville, mistä yrtyksen toiminnassa oli kyse.

Nasser Abufarha lähti Palestiinasta Yhdysvaltoihin opiskelemaan 1983. Vietettyään siellä 20 vuotta opiskellen tietotekniikkaa, liiketaloutta ja lopulta antropologiaa, hänen tohtorinväitöskirjansa toi hänet takaisin Palestiinaan. Tutkimus liittyi palestiinalaisten ja Israelin väliseen konfliktiin. Hän oivalsi, että Israelin miehityksen aiheuttaman palestiinalaisyhteisöjen ja erityisesti viljelijöiden syrjäytymisen ja eristymisen ratkaisuun tarvitaan myös taloudelisia malleja. Vuonna 2005 hän perusti Canaan Fair Trade -yrityksen ja Palestiinan reilun kaupan yhdistyksen (PFTA; Palestinian Fair Trade Association) ja palasi kotikyläänsä Jalameen.

. (Erkki Poytaniemi)

Oliiviöljyn pullotusta Canaan Fair Trade’ssa.  (Erkki Poytaniemi) Nasser Abufarha, Canaan Fair Trade -yrityksen perustaja. 

 

Oliivipuu on Palestiinan symboli

Oliivi on Palestiinan tärkein maataloustuote ja oliivipuu Palestiinan symboli – onhan oliivia viljelty alueella tuhansia vuosia. Palestiinan maatalousmaasta 80 prosenttia on oliivipuita ja 40 prosenttia maataloustulosta syntyy oliiveista.

Palestiinan elintarvikemarkkina on täysin vapaakaupan armoilla; Israelin ja myös israelilaisten laittomien siirtokuntien tuotteilla on vapaa pääsy Palestiinan markkinoille. Samaan aikaan palestiinalaisten pääsyä omille mailleen ja vedenkäyttöä rajoitetaan eikä palestiinalaisilla ole käytännössä pääsyä Israelin markkinoille. Konfliktin keskellä elävät palestiinalaisviljelijät eivät usein pysty kattamaan edes poimintakulujaan, koska oliivien hinta paikallisella markkinalla on niin alhainen.

Pomegranate grove. (Erkki Poytaniemi)

Irshaidien luomugranaattiomenaviljelmä.

Palestiinan Reilun kaupan yhdistys istuttaa Palestiinaan vuosittain 10 000 uutta oliivipuuta. Uusien puiden istuttaminen on tärkeää, koska palestiinalaiset viljelijät menettävät jatkuvasti maitaan ja oliiviviljelmiään Israelin toimien seurauksena. Palestiinalaisia eristetään omista maistaan Israelin rakentamilla eristysmuureilla ja -aidoilla ja israelilaiset siirtokuntalaiset ja armeija tuhoavat oliiviviljelmiä. Palestiinalaisten viljelijöiden päähuolena onkin pääsy omille mailleen ja rajoitettu vedenkäyttö.

Palestiinalaiset oliiviviljelmät tuotetaan pitkälti luomumenetelmillä johtuen keinolannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden rajoitetusta saatavuudesta ja viljelyn kannattamattomuudesta. Siitä huolimatta luomuviljelyssä sovelletaan normaalia kahden vuoden siirtymävaihetta.

Muhammed Irshaid with small apples. (Erkki Poytaniemi)

Muhammed Irshaid esittelee pieniä hillo-omenia.

Oliivien viljely on laajaperäistä, mutta silti viljelmistä on pidettävä huolta, muun muuassa aluskasvillisuus on hallittava ja ikivanhat terassit vaativat jatkuvaa huolenpitoa.

Viljelijät järjestäytyneet reilun kaupan yhdistyksiin

Sveitsiläinen IMO valvoo Canaan Fair Traden oliiviöljyn tuotantoa ja se on luomusertifioitua EU:n, USA:n ja Japanin markkinoille sekä saksalaisen Naturlandin yksityisen standardin mukaisesti.

Lisäksi reilun kaupan osalta Canaan Fair Trade on IMO:n, FLO:n ja Naturlandin sertifioima. FLO:n (Fairtrade Labelling Organizations International ) sertifiointi tuottaa Suomessakin tunnetun Reilun Kaupan -merkin. Canaan Fair Trade onkin ”hyvä” esimerkki siitä, kuinka kehittyvien maiden tuottajat joutuvat hankkimaan suurilla kustannuksilla useita ulkomaisia sertifiointeja varmistamaan markkinoillepääsynsä.

Adil Irshaid enjoying fresh almonds. (Erkki Poytaniemi)

Adil Irshaid näyttää, miten tuore manteli avataan.

Määritelmän mukaan reilu kauppa on kaupallinen kumppanuussuhde, joka perustuu dialogiin, läpinäkyvyyteen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Kun Canaan Fair Trade aloitti toimintansa oliivin ja oliiviöljyn tuotantoon ei ollut määriteltyjä reilun kaupan ehtoja, joten Canaan Fair Trade teki aloitteen niiden kehittämiseksi. FLO julkaisi ensimmäiset ehdot reilun kaupan öljykasvien tuottamiselle 2008.

Palestiinan reilun kaupan yhdistys koostuu 34 osuuskunnasta 43:ssa palestiinalaiskylässä. Yhteensä viljelijäjäseniä on noin 1700, jotka tuottavat yhteensä 5100 hehtaarilla, josta 3200 on luomusertifioitua. Loppuala on siirtymävaiheessa.

Suurin osa tiloista – ja Länsirannan maataloudesta ylipäänsä, on Länsirannan pohjoisosissa Jeninin lähellä, mutta osuuskuntia on myös etelämpänä. Canaan Fair Trade ja Palestiinan reilun kaupan yhdistys muodostavat hyvin toimivan kumppanuuden yksityisen yrityksen ja kansalaisjärjestön välillä, joka on hyödyttänyt molempia osapuolia.

Manal Abdallah showing the olive oil tanks at Canaan Fair Trade. (Erkki Poytaniemi)

Manal Abdallah esittelee Canaan Fair Trade’n oliiviöljysäiliöitä.

Yhdeksää kasvia 30 hehtaarilla

Toisena vierailupäivänämme tapaamme Muhammed ja Adil Irshaidin heidän tilallaan Jeninin eteläpuolella. He hoitavat noin 30 hehtaarin tilaansa kolmannen veljensä ja isänsä kanssa.

Tila on tavanomaista suurempi ja ammattimaisesti hoidettu. Tilan työntekijät hyötyvät reilun kaupan säännöistä. Muhammed Irshaid on myös aktiivinen reilun kaupan yhdistyksessä ja hänet on hiljattain valittu Palestiinan reilun kaupan yhdstyksen hallitukseen.

Tilalla viljellään yhdeksää kasvia, joista oliivi on tärkein. Viime aikoina on istutettu myös mantelia vientiä varten. Muut viljelykasvit markkinoidaan paikallisesti – mm. omena, aprikoosi ja persikka. Irshaidit suhtauvat avoimesti uusiin viljelykasveihin; he ovat esimerkiksi istuttaneet mäntyä pinjansiemenien tuottamiseksi.

"Olive oil" in Arabic script. (Erkki Poytaniemi)

“Oliiviöljy” arabiaksi.

90 prosenttia tuotannosta viedään

Canaan Fair Trade on yhteistyökumppaneidensa avulla investoinut lähes 4 miljoonaa euroa liiketoimintansa kehittämiseen – tuotantotiloihin, moderniin oliivipuristamoon, varastotankkeihin, pullotus- ja purkituslinjaan. Laatutuotteen tuottaminen edellyttää myös paljon tuottajien kouluttamista ja neuvontaa.

Oliiviöljyn laatuun vaikuttaa eniten sadonkorjuuseen liittyvät seikat, ennen kaikkea se, että oliivit tulisivat puristamoon tuoreina ja ehjinä. Extra-virgin neitsytöljyn ehtojen täyttyminen edellyttää hyvälaatuista raaka-ainetta. Toimintatapojen kehittäminen yhdessä tuottajien kanssa on johtanut extra-virgin laadun osuuden nousuun alun 15 prosentista nykyiseen 80 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan viljelijöille järjestetään noin 80 työpajaa ja koulutustilaisuutta vuosittain erilaisista aiheista oliivien laadusta ensiapukursseihin.

Länsiranta on Israelin saartama ja ainoa vientisatama on Haifa Israelissa. Vienti edellyttää melkoista byrokratiaa, joten tuoretuotteiden vienti ei tule kysymykseen. Canaan Fair Traden liiketoiminnasta 85-90 prosenttia tulee reilun kaupan oliiviöljyn viennistä. Suurin markkina on USA, jota seuraavat Iso-Britannia ja Manner-Eurooppa. Kaukoitä ja Persianlahden alue ovat myös orastavia markkinoita.

Suurin osa myynnistä on raaka-ainemyyntiä, mutta myös raaka-aineasiakkaat – kuten amerikkalainen saippuavalmistaja Dr Bonner, nojaavat lopputuotteensa markkinoinnissa tuotteen palestiinalaiseen alkuperään ja reiluun kauppaan. Viime vuosina kasvava osa istutettavista 10000 puusta on mantelia, minkä odotetaan olevan tulevaisuudessa viennin toinen tukijalka.

Tähän mennessä Canaan Fair Tradessa päähuomio on ollut toiminnan rakenteiden kehittämisessä ja jo nyt tulokset ovat vaikuttavia. Jatkossa huomiota siirretään yhä enemmän viennin kehittämiseen, jotta lupaukset tuottajille voidaan lunastaa. Canaan Fair Tradella onkin poikkeuksellisen hieno tarina kerrottavanaan, mikä antaa hyvät eväät brandin ja kestävän liiketoiminnan kehittämiseen.

Luomua konfliktin keskellä

Canaan Fair Trade on Palestiinan merkittävin luomu- ja reilun kaupan hanke, mutta ei suinkaan ainoa. Myöhemmin Palestiinan matkallamme söimme luomuillallista taiteilija ja elokuvaohjaaja Masen Saadehin tilalla, jossa yhdistetään luomun ja permakulttuurin periaatteita.

Tila on Wallajeh’in kylässä ja sitä uhkaavat Israelin eritysmuurit, jotka lähestyvät tilaa molemmilta suunnilta. Kukaan ei tiedä kummalle puolelle muuria tila jää. Alueen palestiinalaisviljelijät muuttavat kylistä sadonkorjuuaikaa varten rakennettuihin kivimajoihin ollakseen muurin tullessa ainakin samalla puolella viljelmiensä kanssa.

Vierailumme viimeisenä lauantaina käymme Ramallahissa Bälädi-maalaistentorilla. Bälädi tarkoittaa arabiaksi tuoretta paikallista perinteistä ruokaa ja Sharaka-niminen vapaaehtoisten aloite pyrkii luomaan yhteyden palestiinalaisten pienviljelijöiden ja kuluttajien välillä.

Vierailu Palestiinassa oli erittäin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Voin suositella matkaa kaikille, jotka haluavat matkoillensa muuta sisältöä kuin rannat ja shoppailut. Kaukaa Suomesta näemme vain uutisten välittämän konfliktin, mutta lähempi tarkastelu paljastaa paljon ihmisiä ja aloitteita, joilla haetaan tilanteeseen ratkaisuja. Luomulla ja reilulla kaupalla voi olla oma osansa Lähi-idän rauhan rakentamisessa.

Kaikki kuvat ©Erkki Pöytäniemi. Lisää kuvia aiheesta: http://erkki.photoshelter.com/

Artikkeli on julkaistu myös englanniksi: organic-market.info

.

Fair Trade organic olive oil from Canaan Fair Trade. The oils come in different qualities. (Erkki Poytaniemi)

Eri laatuisia Reilun kaupan oliiviöljyjä Canaan Fair Trade.

Tanska BioFach Kiinassa Shanghaissa

Tätä kirjoittaessani olen jo takaisin Suomessa – tai oikeammin kirjoitin suuren osan alla olevasta tekstistä paluulennolla jatkona edelliselle lyhyelle postaukselle paikanpäältä. Tällekin tulee vielä jatkoa jahka ehdin kirjoittaa…

Kiinan BioFachissa oli myös mielenkiintoinen seminaariohjelma ja simultaanitulkkaus oli niin hyvälaatuinen, että esityksiä viitsi kuunnellakin. Käydessäni samassa tapahtumassa 4 vuotta sitten avainpuhujat olivat länsimaisia ja he olivat kertomassa kiinalaisille, mitä luomu on. Nyt ei enää lähdetty ihan perusteista ja kiinalaiset pitivät itse erittäin hyviä esityksiä. Moni kiinalaisen luomualan pioneeri on alunperin Taiwanilta – niin myös jotkut puhujista. Mm Zhao Junji Shanghai Organic Agriculture Co:sta piti hyvän esityksen siitä, millainen on hyvin hoidettu luomutila ja puhui luomusta kokonaisvaltaisena holistisena ajattelutapana. Hauskana yksityiskohtana oli koulutettujen kanaparvien käyttö kasvihuoneiden kasvinsuojelussa ja kasvijätteiden hävittämisessä. Esitykset jäljitettävyydestä ja internetkaupasta osoittivat kuinka sujuvasti kiinalaiset yhdistävät tietotekniikan luomuun. Kiinan kaltaisessa maassa kuluttajien massa ei ole tavoitettavissa vain kivijalkakauppoja perustamalla. Ainoa skaalautuva tapa tavoittaa sadat miljoonat kuluttajat on internetkauppa. Hu Yang Wulumuqi West Area Huaxin Network technology Co. Ltd:stä kertoi, että he pystyvät internetin kautta myymään 50000 kg luomuomenaa päivässä. Kiinalaisten nettikauppojen logistiikasta kertoo myös se, että he pystyvät järjestämään viljellyn luomumustikan ennakkomyynnin ja toimittamaan tuhannet rasiat tuoreena kuluttajille. Toisaalta luomutuotteiden jäljitettävyysjärjestelmää rakentava Zhejiang Evotrue Net technology Co Ltd on pystynyt kytkemään kaikkien 16 sertifioijan tietokannat samaan järjestelmään – tehtävä, joka ei länsimaissa tunnu onnistuvan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Seminaarisali oli tupaten täynnä erittäin tarkkaavaista yleisöä, joka otti älypuhelimillaan ja iPadeillään kuvia kaikkien esitysten kalvoista. Esitystä pitämässä johtaja Wang Maohua luomuvalvontaa Kiinassa hallinoivasta virastosta – siis kiinalaisen luomun mahtimiehiä.

Myös ulkomaiset puhujat tunnustivat Kiinan luomulainsäädännön maailman tiukimmaksi – ehkä tanskalaisten puheenvuoroissa se kuullosti liikaakin suitsutukselta. Lainsäädäntö on kuitenkin yhdistelmä muista tärkeimmistä luomulainsäädännöistä (EU, USA, Japani) omine tiukennoksineen. Lainsäädännön voimaantulo 2012 eliminoi Kiinassa kolmasosan luomutoimijoista markkinoilta. Samalla se eliminoi suuren osa ulkomaisista luomutuotteista, joita BioFachissa ja kaupoissa näkyikin selvästi vähemmän kuin 4 vuotta sitten. Kiinan luomumarkkinan koko jäi edelleen hiukan hämäräksi. Avauspuheenvuoron pitänyt CNCA:n (Certification and Accreditation Administration of the People’s Republic of China) Wang Maohua kertoi sen olleen 2011 (ennen lainsäädännön voimaantuloa) uskomattomat 60 miljardia renmimbiä eli lähes 10 miljardia euroa ja markkinaosuus 1%. Lukua on vaikea uskoa – onhan maailman luomumyynti yhteensä 50 miljardia euroa, johon Kiina nyt toisi 10 miljardia lisää (aikaisemmat arviot ovat vain murto-osa tästä). Kiinalaisten asiantuntijoiden kanssa käymissäni keskusteluissa 3 miljardia pidettiin oikeampana lukuna ja korostettiin, että merkittävä osa luomumyynnistä muodostuu kiinalaisille tyypillisestä lahjaostamisesta (perhe, sukulaiset, pomot, muut liiketutut – välillä menee lahjonnan puolelle), jolloin yhden likööripullon tai muun erikoistuotteen hinta voi helposti olla satoja euroja. Toisaalta esimerkiksi luomuvihannekset ovat helposti 10x kalliimpia kuin tavanomaiset eli 1% markkinaosuus voidaan saavuttaa 0,1% volyymiosuudella. Joka tapauksessa mielikuva siitä, että Kiinan luomutuotanto olisi vain vientiä varten kotimarkkinan ollessa merkityksetön on selvästi väärä – viennin arvoksi arvioidaan ”vain” 300 miljoonaa euroa.

Länsimaisten näytteilleasettajien vähyys oli silmiinpistävää. Tämä johtuu Kiinan luomusertifioinnista, jonka järjestäminen on ennenkaikkea kallista. Minkäänlaisia ekvivalensseja tai ulkomaisten sertifioijien akreditointeja ei ole, joten kiinalaiset tarkastajat matkustavat paikan päälle. Kysyin arviota sertifiointikustannuksesta kiinalaiselta sertifioijalta kuvaten tapauksen, jossa olisi yksi valmistaja ja 5 viljelijää – siis jokin yhden raaka-aineen tuote – ja liikevaihto noin puoli miljoonaa euroa. Sertifiointimaksu olisi vuodessa noin 10.000 euroa, jonka päälle tulee kiinalaisten tarkastajien matka- ja majoituskulut sekä tulkkaus. Ei siis mitään halpaa huvia. Myös Arlan edustaja käytäväkeskusteluissa vahvisti kustannustason, joka heidän kohdalla on ollut vielä huomattavasti korkeampi. He olivat myös kanssani samaa mieltä siitä, ettei ekvivalenssisopimusta ole lähiaikoina luvassa – eikä esteenä ole välttämättä Kiina vaan EU. Euroopassa kuitenkin nähdään kiinalaisten luomutuotteiden vyöry Eurooppaan suurempana uhkana kuin Kiinan markkina mahdollisuutena. Jos Kiinan luomumarkkina kiinnostaa lusikka on otettava kauniisti käteen – niin tanskalaiset nyt tekevät. Kiinalaisilta kuulin myös, että sertifioijat ovat juuri palanneet Italiasta, jossa lähiaikoina tulee olemaan useita kiinalaisen luomusertifikaatin omaavia yrityksiä. Nopeat syövät hitaat…

Yllättäen listalla maista, joista yrityksiä on luomusertifioitu kiinalaisittain oli myös Suomi. Kysellessäni asiaa sertifioijien osastoilla, kävi ilmi, että kyseessä on Valio ja tuotteella oli jotakin tekemistä laktoosin kanssa. Omana veikkauksena arvelisin, että tuote menee Arlalle, ei suoraan Kiinaan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tanskan Elintarvikeviraston (Fødevarestyrelsen) varapääjohtaja Annelise Fenger kertoo kiinalaisyleisölle tanskalaisesta luomusta.

Toki paikalla oli joitakin länsimaisia – valtaosin eurooppalaisia – näytteilleasettajia, mutta tanskalaisten osuus oli silmiinpistävin. Se tosin rajoittui yhteen yritykseen – Arlaan, mutta seminaarissa oli lisäksi arvovaltaisia tanskalaisia puhujia. Eviraa vastaavan (Danish Veterinary and Food Administration) varapääjohtajan (Deputy Director General) Annelise Fengerin puheenvuoro keskittyi tanskalaisen ruokaturvallisuuden ja luomuvalvonnan esittelyyn, mutta sisälsi joitakin mielenkiintoisia täkyjä, kuten ehdotuksen, että he (siis tanskalainen viranomaisvalvonta) voisivat suorittaa kiinalaisen lainsäädännön mukaiset luomutarkastukset, EU:n luomulogon promootiota ja vakuutuksen siitä, että tanskalaiset ilman nitriiittiä valmistetut luomulihajalosteet valmistetaan ilman minkäänlaista riskiä ruokaturvallisuudelle. Hän myös antoi tunnustusta kiinalaiselle luomulainsäädännölle, mm vaatimukselle, että pakkausmateriaalin on oltava kierrätettyä. Arlan Kiinan toimintojen johtaja Leif Haaman kertoi puheenvuorossaan Arlan osakkuusyhtiön (Inner Mongolia Mengniu Dairy Industry) toiminnasta ja Arlan luomuliiketoiminnasta. Kaikki Kiinassa jalostettava luomumaito tulee heille Euroopasta – käytännössä Tanskasta.

Kaupallisista suhteista vastaava johtaja Jan Lausten Tanskan Maatalous ja elintarvikeneuvostosta, joka vastaisi yhdistettyä ETL:ää ja MTK:ta, piti myös oman tanskalaista luomua ja luomuosaamista suitsuttavan puheenvuoronsa. Itse asiassa koko tanskalaisen elintarvikesektorin visio on kestävä kasvu: enemmän tuotantoa vähemmillä panoksilla, luonnon ja ympäristön kunnioitus, kohti fossiilisista polttoaineista vapaata taloutta. Hienoja tavoitteita elintarviketuotannon tehokkuuden mallimaasta, joka tuottaa 4x enemmän ruokaa kuin kuluttaa. Uskottavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta meillä Suomessa tällaisia tavoitteita ei oikein osata edes asettaa. Julkisesti julkituodut tavoitteet tuppaavat kuitenkin jollakin tavalla ohjaamaan toimintaakin, mistä Tanskan asema luomun eturivin maana on hyvä esimerkki.

20130524 Shanghai  8008

Tanskan viennistä Kiinaan yli puolet on maatalous ja elintarvikesektorista (n 2 miljardia euroa) ja Kiina on Tanskan elintarvikeviennille Saksan jälkeen toiseksi tärkein kohdemaa. Ilmeisesti samaan pyritään myös luomuviennin osalta. Arlan ja 40 tanskalaisen tuottajan lisäksi myös toinen meijeriyritys, Thise Meijeri, on saanut kiinalaisen luomusertifioinnin ja sianlihan osalta Danish Crownin sertifiointi on meneillään. Tanskalaiset tekivät siis BioFach Kiinassa luomuvienninedistämistä varsin korkealla tasolla ja saavuttivat huomattavan näkyvyyden ja Arlalla oli tapahtumassa näyttävä osasto. Tällä hetkellä Arlalta on Kiinan markkinoilla lastenruokatuotteita ja nestemmäiset UHT maitotuotteet ovat tulossa markkinoille heinäkuussa 2013. Tavoitteena on 70 miljoonaa litraa vastaavan luomumaitotuotteiden vienti Kiinaan vuositasolla.

Katso tästä kuvasarja BioFach Shanghaista: