Tag Archives: GMO

Ydinvoimasta riippuvainen GMO-kasveja tuottava Suomi.

by

Luin muutaman viimeisen Maaseudun Tulevaisuuden kerralla ja ihmettelen seuraavaa:

7.11. lehdessä tuskaillaan viljatilojen kannattavuuden surkeutta. Artikkelissa pääosassa on MTK:n vilja-asiamies Max Schulman, joka toteaa, että ”Kaikkein tärkeintä on, että viljaa viljeltäessä tuotetaan myyntiin menevää tavaraa.” Samalla todetaan, että ”Luonnonhoitopellot, viherlannoitusnurmet ja muut väliaikaisesti tuotantokäytöstä poistetut alat lisännevät suosiotaan”. Kiinnitän huomioni siihen, että huolellisellakaan lukemisella sana luomu ei löydy artikkelista. Schulman peräänkuuluttaa laskimen käyttöä, mutta se ei auta jos kaikkia vaihtoehtoja ei huomioida.

10.11. lehdessä Helsingin Myllyn Miska Kuusela totesi Viljafoorumissa, että luomukauran hinta on hyvä, tavanomaista kauraa taas on liikaa. Saman asian hän on kyllä todennut ennenkin mm samassa lehdessä, koska luomukauraa ei Suomessa tuoteta riittävästi viennin tarpeisiin vaan sitä joudutaan jopa tuomaan Virosta. Helsingin Mylly ei ole ongelman kanssa yksin.

Samassa numerossa ulkomaankauppaministeri Toivakka tuskailee, ettei vientiin halukkaita elintarvikeyrityksiä ole riittävästi vaikka “suomalaisen puhtaan ruuan maine on mennyt maailmalla läpi”. Näistä kahdesta ulostulosta ynnäämällä voi päätellä, että niillekään, joilla on halukkuutta vientiin ei riitä kotimaista raaka-ainetta.
Voi myös pohtia, onko Schulman lainkaan ajan tasalla, kun hän ei suosittele viljelijöitä tuottamaan sitä, mille olisi kysyntää, siis luomua. Luomu ei taida kuulua Schulmanin sanavarastoon, sen sijaan hän on eri yhteyksissä puolustanut GMO-lajikkeitten viljelyä Suomessa. GMO ja pellon poistaminen tuotannosta on siis parempi vaihtoehto kuin luomu.
12.11. uutisioidaankin siitä, saavatko EU:n jäsenmaat itse päättää, sallivatko muuntogeenisten kasvien viljelyn maassaan, kuten EU:n ympäristövaliokunta esittää. Jutussa todetaan, ettei Suomen kantaa tiedetä, mutta MTK ei kannata GMO kasvien viljelyn kieltämistä. Miten se sitten sopii yhteen ”myyntiin menevän tavaran viljelemisen” kanssa? Missä ovat asiakkaat ja kuluttajat, jotka GMO:ta nimenomaisesti haluavat?
Tunnetusti MTK on kannattanut vahvasti myös ydinvoimaa. MTK:n toiveissa on siis vahvasti ydinvoimasta riippuvainen GMO-kasveja tuottava Suomi. Milläköhän eväillä täältä sitten viedään mitään? Millä tavalla linja on suomalaisten viljelijöiden tai muidenkaan edun mukainen?

Olisikohan vihdoinkin aika luopua ideologioista, ottaa laskin käteen  ja tuottaa sitä mitä markkinat ja kuluttajat haluavat ja mikä on Suomen kaltaisessa maassa kannattavaa? Ei haitanne jos samalla otetaan askel kohti kestävää kehitystä.

–

(Photographer: Erkki Poytaniemi)

Karin tilalla Pohjanmaalla puitiin luomukauraa syksyllä 2012.

LUOMUA YHDYSVALLOISSA

by

Teksti ja kuvat: Erkki Pöytäniemi

Juttu on julkaistu Luomulehdessä 5/2013

 

Luomutuotteiden kulutuksesta arvioidaan 95 % tapahtuvan Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suunnilleen tasasuurin osuuksin. Mikä on erilaista Yhdysvaltojen luomumarkkinoilla?

2012 EU ja USA tekivät luomusertifiointien keskinäisen ekvivalenssisopimuksen. Nyt käynnistyneet EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelut koskevat myös maatalous- ja elintarvikesektoreita ja tuovat näitä markkinoita edelleen lähemmäksi toisiaan.

Whole Food Marketilla on noin 300 liikettä Pohjois-Amerikassa ja muutama Englannissa. Tässä Huntingtonin liikkeessä Los Angelisissa on myyntipinta-alaa noin 3000 neliömetriä eli se vastaa suurta supermarkettia. (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Whole Food Marketilla on noin 300 liikettä Pohjois-Amerikassa ja muutama Englannissa. Tässä Huntingtonin liikkeessä Los Angelisissa on myyntipinta-alaa noin 3000 neliömetriä eli se vastaa suurta supermarkettia.

Juuret Euroopassa

Luomun tärkeimmät suuntaukset syntyivät 1920-40 luvuilla Keski-Euroopassa Saksassa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa. USA:n luomuliikkeen pioneeri oli J.I.Rodale (1898-1971), jonka mukaan on nimetty Rodale Instituutti – USA:n johtava luomututkimuslaitos. Rodale ammensi luomuideansa ennenkaikkea Sir Albert Howardilta, englantilaiselta 1930-40-lukujen luomuliikkeen pioneerilta. Merkittävä vaikutus varhaiseen kehitykseen oli myös Rudolf Steinerin lähipiirin kuuluneella Ehrenfield Pfeifferilla (1899-1961), joka muutti toisen maailmansodan jaloista USA:an tuoden biodynaamisen viljelyn sinne ja vaikutti siellä kuolemaansa 1961 saakka. Myös Rodale ja Pfeiffer tunsivat toisensa.

Rodale keskittyi eurooppalaisia luomuliikkeen pioneereja enemmän levittämään luomuviljelyajatusta kotipuutarhureiden ja muiden ei-viljelijöiden pariin. Tämä näkyi myös Rodalen laajassa julkaisutoiminnassa. Julkaisut olivat vaikuttamassa siihen, että luomusta tuli keskeinen osa 1960-70-lukujen vastakulttuuri- ja hippiliikkeitä.

Luomun kaupallistuminen alkoi 1980-luvulla – muun muassa ensimmäinen Whole Foods Market  perustettiin Austinissa Teksasissa. Luomutuotantosäännöt olivat vielä yksityisiä ja alueellisia, kunnes maatalousministeriön luomuohjelma (USDA:n National Organic Program, NOP) tuli voimaan vuonna 2002.

Luomuohjelma yhtenäisti luomusäännöt koko Yhdysvalloissa ja jopa kieltää sitä tiukempien luomuehtojen sertifioinnin ja merkinnät. Joka tapauksessa ohjelma selkeytti luomumarkkinan pelisäännöt ja mahdollisti alan nopean kehityksen.

 

Erittäin nopeaa kasvua

Ala on kokenut nopean muutoksen vastakulttuuriliikkeestä merkittäväksi kaupalliseksi sektoriksi. Nykyään Yhdysvalloissa käytetäänkin alasta mielellään käsitettä luomuteollisuus (Organic Industry). Itse raaka-aineen ja maatalouden merkitys onkin luomussa ehkä vähäisempi kuin Euroopassa, koska huomio kiinnittyy elintarviketeollisuuteen.

Viimeiset 10 vuotta ovat nähneet erittäin nopean kasvun vaiheen USA:n luomumarkkinoilla. Luomumarkkinat kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2010 kolminkertaiseksi (USD 26,7 miljardia luomuelintarvikkeita ja lisäksi muita luomutuotteita lähes USD 2 miljardia.)

Myynnistä 40 % muodostuu hedelmistä ja vihanneksista, jossa luomun osuus koko markkinasta on 12 %. Toiseksi suurin kategoria on meijerituotteet – 13 % luomumarkkinasta ja 6 % meijerituotemarkkinoista. Luomun markkinaosuus kaiken kaikkiaan on 4 % eli Eurooppaan verrattuna korkeampi kuin esimerkiksi Saksassa samana vuonna. Noin 54 % luomutuotteista myydään tavanomaisissa kaupan kanavissa ja 39 % erikoiskauppakanavassa lopun ollessa suoramyyntiä ja vientiä.

Viimeiset luomuviljelyn tilastotiedot on saatavilla vuodelta 2008, jolloin luomuviljelypinta-ala USA:ssa oli 1,9 miljoonaa hehtaaria, josta lähes 900 000 hehtaaria laidunta. Luomun osuus viljelypinta-alasta on vain 0,6 %. Luku on hämmästyttävä, koska kuitenkin luomumarkkina on yhtä iso kuin Euroopassa. Euroopassa on yli 10 000 000 hehtaaria luomuviljelyä – 2,1 % viljelyalasta.

Luomuviljelyä ei ole erityisesti USA:ssa tuettu, joten viljely on kehittynyt markkinavetoisesti. Tuonnin osuus raaka-ainepohjasta lienee suuri, mutta siitä ei ole olemassa tilastoja.

 

Expo West Anaheimissa on luontaisalan suurin ammattitapahtuma Pohjois-Amerikassa. Markkinahumu alkaa jo messuhallin ulkopuolelta, eikä näytteiden jakajia voi välttää. (Erkki Pöytäniemi)

Expo West Anaheimissa on luontaisalan suurin ammattitapahtuma Pohjois-Amerikassa. Markkinahumu alkaa jo messuhallin ulkopuolelta, eikä näytteiden jakajia voi välttää.

Luomu on terveellisempää

Pääsääntöisesti luomua ostetaan, koska sen ajatellaan olevan terveellisempää (48 %) ja koska halutaan välttää torjunta-aineita, hormoneita ja antibiootteja, pitkälle prosessoituja elintarvikkeita ja keinotekoisia ainesosia (kaikki luvut 2010 tilastosta). Ympäristö- ja eettisillä kysymyksillä ei ole Yhdysvalloissa samaa merkitystä luomukuluttajalle kuin Euroopassa.

Voisi sanoa, että tavanomaisen ja luomuelintarvikkeen ero on Yhdysvalloissa suurempi kuin Euroopassa. Amerikkalainen ruokakulttuuri on ylipäänsä etääntynyt huomattavan kauas mistään eurooppalaisittain ”perinteisestä ruokakulttuurista” ja elintarvikkeet ovat keskimäärin prosessoidumpia.

Moni kuluttaja on jo kadottanut kosketuksen luonnollisiin makuihin. Jopa 80 prosentissa amerikkalaisia elintarvikkeita on geenimuunneltuja aineksia, eikä niitä tarvitse mitenkään merkitä.

Liha ja lypsykarjatiloilla käytetään säännönmukaisesti hormoni- ja antibioottilisäyksiä rehussa. Maatalous on ylipäänsä teollistuneempaa kuin Euroopassa. Näiden tekijöiden voisi ajatella tukevan luomun kysyntää. Toisaalta varsinkin luomuohjelman voimaantulon jälkeen luomualaa on syytetty teollisen luomun tuottamisesta ja on kritisoitu luomumarkkinan ajautumista tavanomaisen elintarviketeollisuuden korporaatioille.

Yhdysvaltalaiseen yritysperinteeseen kuuluu menestyvän yrityksen myyminen sopivassa vaiheessa ja lähes kaikki menestyneimmät luomuyritykset ja -tuotemerkit ovatkin nykyään suurten elintarvikekorporaatioiden tytäryrityksiä. Vastareaktiona syntyy ”vielä luomumpi” (beyond organics) tyyppisiä liikkeitä, joihin linkittyy myös lähiruoka-ajattelua.

 

Luonnollinen? Lähi?

Toisaalta luomun ja tavanomaisen rajaa hämärtävät ”Natural” ja ”Whole Food” käsitteet. Helposti syntyy vaikutelma, että mitä suuremmalla sana Natural eli luonnollinen esiintyy, sitä varmempaa on, ettei tuote ole luomua.

Whole Food Market, joka on 340 supermarketin ketju, mielletään usein nimenomaan luomukauppaketjuna. Kuitenkin arviolta vain noin kolmannes myydyistä tuotteista on luomua.

Erilaiset free-from kategoriat menevät myös kuluttajien mielissä samaan kategoriaan, esimerkiksi keväisellä matkallani tuntui siltä, että kaikki tuntuvat olevan gluteenittomalla dieetillä ja gluteenittomuutta markkinoidaan varsin oudoissakin yhteyksissä.

Kuluttajat alkavat olla tietoisia siitä, että luomutuotteet ovat gmo-vapaita, mutta helposti syntyy myös käsitys, että gmo-vapaat tuotteet ovat kaikki luomua.

 

-Cornucopia Instituutin kuuluisassa kaaviokuvassa on kuvattu, kuka omistaa kenet luomuyritysmaailmassa (http://www.cornucopia.org/who-owns-organic/).