Ydinvoimasta riippuvainen GMO-kasveja tuottava Suomi.

Luin muutaman viimeisen Maaseudun Tulevaisuuden kerralla ja ihmettelen seuraavaa:

7.11. lehdessä tuskaillaan viljatilojen kannattavuuden surkeutta. Artikkelissa pääosassa on MTK:n vilja-asiamies Max Schulman, joka toteaa, että ”Kaikkein tärkeintä on, että viljaa viljeltäessä tuotetaan myyntiin menevää tavaraa.” Samalla todetaan, että ”Luonnonhoitopellot, viherlannoitusnurmet ja muut väliaikaisesti tuotantokäytöstä poistetut alat lisännevät suosiotaan”. Kiinnitän huomioni siihen, että huolellisellakaan lukemisella sana luomu ei löydy artikkelista. Schulman peräänkuuluttaa laskimen käyttöä, mutta se ei auta jos kaikkia vaihtoehtoja ei huomioida.

10.11. lehdessä Helsingin Myllyn Miska Kuusela totesi Viljafoorumissa, että luomukauran hinta on hyvä, tavanomaista kauraa taas on liikaa. Saman asian hän on kyllä todennut ennenkin mm samassa lehdessä, koska luomukauraa ei Suomessa tuoteta riittävästi viennin tarpeisiin vaan sitä joudutaan jopa tuomaan Virosta. Helsingin Mylly ei ole ongelman kanssa yksin.

Samassa numerossa ulkomaankauppaministeri Toivakka tuskailee, ettei vientiin halukkaita elintarvikeyrityksiä ole riittävästi vaikka “suomalaisen puhtaan ruuan maine on mennyt maailmalla läpi”. Näistä kahdesta ulostulosta ynnäämällä voi päätellä, että niillekään, joilla on halukkuutta vientiin ei riitä kotimaista raaka-ainetta.
Voi myös pohtia, onko Schulman lainkaan ajan tasalla, kun hän ei suosittele viljelijöitä tuottamaan sitä, mille olisi kysyntää, siis luomua. Luomu ei taida kuulua Schulmanin sanavarastoon, sen sijaan hän on eri yhteyksissä puolustanut GMO-lajikkeitten viljelyä Suomessa. GMO ja pellon poistaminen tuotannosta on siis parempi vaihtoehto kuin luomu.
12.11. uutisioidaankin siitä, saavatko EU:n jäsenmaat itse päättää, sallivatko muuntogeenisten kasvien viljelyn maassaan, kuten EU:n ympäristövaliokunta esittää. Jutussa todetaan, ettei Suomen kantaa tiedetä, mutta MTK ei kannata GMO kasvien viljelyn kieltämistä. Miten se sitten sopii yhteen ”myyntiin menevän tavaran viljelemisen” kanssa? Missä ovat asiakkaat ja kuluttajat, jotka GMO:ta nimenomaisesti haluavat?
Tunnetusti MTK on kannattanut vahvasti myös ydinvoimaa. MTK:n toiveissa on siis vahvasti ydinvoimasta riippuvainen GMO-kasveja tuottava Suomi. Milläköhän eväillä täältä sitten viedään mitään? Millä tavalla linja on suomalaisten viljelijöiden tai muidenkaan edun mukainen?

Olisikohan vihdoinkin aika luopua ideologioista, ottaa laskin käteen  ja tuottaa sitä mitä markkinat ja kuluttajat haluavat ja mikä on Suomen kaltaisessa maassa kannattavaa? Ei haitanne jos samalla otetaan askel kohti kestävää kehitystä.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Karin tilalla Pohjanmaalla puitiin luomukauraa syksyllä 2012.

Luomun omaa laatuajattelua

Marraskuussa 2012 IFOAM EU-ryhmän järjestämässä luomujatkojalostuksen konferenssissa yhtenä teemana ja työpajan aiheena oli laatu. Luomumarkkinan kasvu ja laajeneminen erityisesti yhä jalostetumpien elintarvikkeiden tuotantoon on aiheuttanut tarvetta alan omalle laadun pohdinnalle. Haasteena on tuottaa luomun periaatteiden mukaisia elintarvikkeita, jotka on jalostettu mahdollisimman hyvin tuotteen omat ominaisuudet säilyttäen ja niitä jopa parantaen ja käyttäen mahdollisimman vähän lisäaineita, mutta kuitenkin tyydyttäen kuluttajien tarpeita turvallisiin ja helppokäyttöisiin tuotteisiin.

Työpajan tehtävänä oli pohtia luomujatkojalostukseen sopivia teknologioita ja mahdollista kiellettyjen teknologioiden listaa sekä etsiä lähestymistapoja luomussa tavoitteena olevaan ja säännöissäkin mainittuun huolelliseen tai varovaiseen jatkojalostukseen. Samalla käytiin myös läpi luomun suhdetta jalostuksen lisä- ja apuaineisiin sekä koottiin ehdotuksia lainsäädäntöön luomun laadun ja turvallisuuden parantamiseksi.

Tavoitteena alan yhteinen työkalu laatutyölle

Luomumarkkinoilla on noussut tärkeäksi teemaksi uskottavuuden ja yhtenäisen ajattelutavan säilyminen läpi tuotantoketjun. Haasteeksi onkin muodostunut luomumaataloudesta tuttujen periaatteiden soveltaminen elintarvikejalostukseen. IFOAM on listannut luomun periaatteiksi terveellisyyden, ekologisuuden, huolenpidon ja reiluuden.

Luomututkimuksen kansainväliseen yhteistyöhön keskittyvän The International Research Association for Organic Food Quality and Health (FQH) -ryhmän tutkija Johannes Kahl Kasselin yliopistosta esitteli työpajassa tutkimusryhmän ehdotusta käytännönläheiseksi työkaluksi luomulle ominaisen laadun arvioimiseen. Nyt laadunarvioinnin työkalua testataan ja kehitetään alan toimijoiden kanssa yhteistyössä.

Ehdotus lähtee uudesta kokonaisvaltaisemmasta tavasta lähestyä laatua. Taustalla on erilainen tutkimusote. Esimerkiksi, kun bioteknologiassa keskitytään yksittäisten ainesosien tarkasteluun, halutaan luomussa tarkastella tuotteiden ominaispiirteitä yhtenäisenä kokonaisuutena. Toisaalta luomututkimuksessa käytetään lähestymistapaa, jossa hyödynnetään monia erilaisia tutkimusnäkökulmia, joiden avulla tutkimuskohteesta muodostetaan kattava yhtenäinen kokonaisnäkemys.

Periaatteet ohjaavat

Teoreettista pohjaa laadun määrittelyyn kehitetään kuunnellen kuluttajien ja alan toimijoiden tarpeita ja tavoitteita. Toisaalta tarvitaan selkeä laadullinen ero tavanomaiseen, mutta toisaalta liian tiukka näkemys tukahduttaa kehityksen. Työlle asetettiin tavoitteeksi, että laadun määrittelyn ja laadunarvioinnin on tuettava jalostusmenetelmien arviointia ja uusien tuotantomenetelmien kehittämistä luomun tavoitteiden pohjalta. Tavanomaiseen laatuajatteluun verrattuna tuodaan mukaan uusia näkökulmia, jotka tukevat luomujatkojalostuksen kehitystä sen omien tavoitteiden mukaisesti.

Jotta luomun periaatteet ja erilainen lähestymistapa voisivat näkyä laadun määrittelyssä, tutkimuksessa täsmennettiin uutta laajempaa viitekehystä kuvaamaan luomulaadun ominaispiirteitä. Tausta-aineiston perusteella luomutuotannon perustana olevat periaatteet ovat  luonnollisuus, terveellisyys, kestävä kehitys, sekä tuotteen että tuotantoprosessin tarkastelu ja vielä systeeminen lähestymistapa, joka hyödyntää normaalisti luonnontieteissä käytössä olevaa analyyttistä, osiin hajottavaa, lähestymistapaa mutta myös synteettistä, kokonaisnäkemykseen pyrkivää, lähestymistapaa.

Tässä laatutarkastelussa on huomioitu kuluttajalähtöiset ulkoiset laadun kriteerit, jotka liittyvät yleensä tuotantoprosessiin, kuten kestävän kehityksen mukaiset tavoitteet. Sen lisäksi itse tuotteeseen liittyen laadun kriteerejä voivat olla tuotteen ominaisuuksiin liittyvien aineellisten kriteerien lisäksi myös aineettomat kriteerit kuten vaikkapa kuluttajien luottamus.

Erityisesti luomua kuvaavat tutkimusryhmän mukaan seuraavat kriteerit: elämää ylläpitävät ominaisuudet, luomun kokonaisvaltainen yhtenäisyys ja aitous. Vaikka nämä mainitaan EU:n luomusäännöissä, niille ei ole selkeitä määritelmiä. Tutkimuksen tehävänä on luoda pohjaa sen ymmärtämiselle, mistä näistä laatukriteereistä puhuttaessa ja näitä tavoiteltaessa on kysymys, ja miten niiden toteutumista voidaan mitata.

Tuotantoperiaatteita tukevat teknologiat

Friedrich-Karl Lücke Fuldan ammattikorkeakoulusta esitteli työpajassa erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa hellävaraisempia tekniikoita tuotteiden säilyvyyden parantamiseksi. Tarkoituksena on säilyttää tuotteiden hyviä ominaisuuksia, johon systemaattisen riskienarvioinnin lisäksi voisi löytyä apua ”rima teknologiasta” (hurdle technology), jossa elintarvikkeiden pilaantumiselle muodostetaan esteitä erilaisilla tekniikoilla. Sopivilla yhdistelmillä erilaisia esteitä tai ”rimoja” saadaan tuotteet säilyviksi tuhoamatta tuotteelle tyypillisiä laadullisia ja ravintoarvollisia ominaisuuksia.

Tom Baars FiBL-tutkimuslaitoksesta kyseenalaistaa luomujatkojalostuksen viimeaikaisen kehityksen, jossa luomua viedään tavanomaisille markkinoille ja luomutuotteet kopioidaan tavanomaisten tuotteiden kaltaisiksi. Alunperin tarkoituksena on ollut tuottaa pitkällä tähtäimellä terveellistä ruokaa sekä ihmisille että tuotantoeläimille. Tämä tavoite näyttää usein jäävän teollisuuden ja kaupan vaatimusten jalkoihin. Esimerkkinä on maito. Tutkimusryhmä ( Verhoog et al. 2007) käytti luonnollisuuden käsitettä eritelläkseen luomujatkojalostuksen tarkoitusperiä. He erottelivat kolme erillaista lähestymistapaa:

  1. (no-chemical) ei kemikaaleja asennoituminen, jossa kiinnitetään huomiota lähinnä keinotekoisten kemikaalien korvaamiseen luonnollisilla, luomutuotetuilla ainesosilla ilman minkänlaista prosessien ja tekniikoiden sovittamista.
  2. (agro-ecology) agro-ekologinen asennoituminen, jossa ekologia, luonto ja sen luonnolliset säätelyprosessit otetaan malliksi. Näin saadaan mukaan esimerkiksi ajatus, että luonnollisesti laitumelta ruokansa hakevat eläimet tuottavat laadukkaampaa maitoa kuin säilörehua ja teollisia rehuja syöneet lehmät.
  3. (integrity) yhtenäisyys asennoituminen, jossa tähdätään ennen kaikkea ruoan terveellisyyteen. Ravinnon on tarkoitus tukea terveellisyyttä pitkällä tähtäimellä ja estää sairauksia. Esimerkkinä lausunto: luonto ei ole pastöroitua. Raakamaidonhan on todettu estävän astmaa ja allergioita ja sen vaikutuksia terveellisyyteen tutkitaan muiltakin osin.

Baars toteaa esimerkkinä, että luomumarkkinoillakin saa helposti maitotuotteita, joita on muokattu hyvin paljon logistiikan ja markkinoiden ehdoilla vaikkapa säilyvyyden parantamiseksi (UHT-tuotteet), kun taas raaka-maidon kaupallistaminen ei ole ollut tähtäimessä luomussakaan. Aidosti luomua olisi kehittää markkinoille turvallisia raakamaitotuotteita ja kaupallistaa rasvalaadultaan korkealuokkaisia laidunmaitotuotteita.

Lisäaineet luomulaatuisina

Ursula Kretzschmar Bio Suissesta esitteli työpajassa FiBL:n tutkimusryhmän tekemää kartoitusta luomussa sallituista lisäineista ja niiden vaihtoehdoista. Sallituista 48sta lisäaineesta yksi eli rosmariiniuute vaaditaan jo nyt käytettäväksi luomusertifioituna ja viisi muuta ovat markkinoilla saatavana luomuna (soijalesitiini, agar agar, johanneksenleipäpuujauhe, guargumi ja arabikumi). Kaikkiaan sallituista lisäaineista voitaisiin tuottaa luomuna 22. Aineista 21 on mineraaliperäisiä, joten niitä ei voida periaatteessakaan tuottaa luomuna. Luomulisäaineiden tuotannolle tarvittaisiin kuitenkin oma säännöstönsä.

Työpajan tuloksiksi kirjattiin seuraavat:

1 Tarvitaan selkeitä luomujatkojalostuksen periaatteita.

2 Nämä periaatteet on vietävä käytäntöön, eli

– On tuettava innovaatioita

– Viestinnällä on merkitystä; tarvitaan viestintää siitä, mitä jalostukselta odotetaan, myös kuluttajille päin on tärkeä viestiä.

– Raja-arvojen määrittelyä tarvitaan.

3 Arviointiin otettava mukaan tuote- ja prosessinäkökulmat, on otettava kuluttajan odotukset huomioon.

4 On kurottava umpeen todellisuuden/käytännön ja markkinoinin välistä kuilua.

5 Tarvitaan työkaluja lisäaineiden arviointiin (eikä rajoituksia).

6 Luotava selkeä määritelmä luomuaromeille.

7 Pakolliseksi ne lisäaineet, joita on riittävästi saatavana sopivan laatuisina luomuna.

8 Tarvitaan kanava tiedonvaihtoon luomulisäaineista.

Artikkeli on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa. Ja se on julkaistu alunperin Luomu.fi-sivustolla: http://luomu.fi/kirjoitus/luomujatkojalostuskonferenssi-2012-frankfurt-teema-laatu/4/

Luomujatkojalostuksen konfrenssin nettisivut ja materiaalit: http://organicfoodprocessing.eu

Kuvia konferenssista: http://erkki.photoshelter.com/gallery/Ifoam-Conference-11-2012-Frankfurt/G00002OzgVovXVcw

 

 

LUOMUA YHDYSVALLOISSA

Teksti ja kuvat: Erkki Pöytäniemi

Juttu on julkaistu Luomulehdessä 5/2013

 

Luomutuotteiden kulutuksesta arvioidaan 95 % tapahtuvan Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suunnilleen tasasuurin osuuksin. Mikä on erilaista Yhdysvaltojen luomumarkkinoilla?

2012 EU ja USA tekivät luomusertifiointien keskinäisen ekvivalenssisopimuksen. Nyt käynnistyneet EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelut koskevat myös maatalous- ja elintarvikesektoreita ja tuovat näitä markkinoita edelleen lähemmäksi toisiaan.

Whole Food Marketilla on noin 300 liikettä Pohjois-Amerikassa ja muutama Englannissa. Tässä Huntingtonin liikkeessä Los Angelisissa on myyntipinta-alaa noin 3000 neliömetriä eli se vastaa suurta supermarkettia. (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Whole Food Marketilla on noin 300 liikettä Pohjois-Amerikassa ja muutama Englannissa. Tässä Huntingtonin liikkeessä Los Angelisissa on myyntipinta-alaa noin 3000 neliömetriä eli se vastaa suurta supermarkettia.

Juuret Euroopassa

Luomun tärkeimmät suuntaukset syntyivät 1920-40 luvuilla Keski-Euroopassa Saksassa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa. USA:n luomuliikkeen pioneeri oli J.I.Rodale (1898-1971), jonka mukaan on nimetty Rodale Instituutti – USA:n johtava luomututkimuslaitos. Rodale ammensi luomuideansa ennenkaikkea Sir Albert Howardilta, englantilaiselta 1930-40-lukujen luomuliikkeen pioneerilta. Merkittävä vaikutus varhaiseen kehitykseen oli myös Rudolf Steinerin lähipiirin kuuluneella Ehrenfield Pfeifferilla (1899-1961), joka muutti toisen maailmansodan jaloista USA:an tuoden biodynaamisen viljelyn sinne ja vaikutti siellä kuolemaansa 1961 saakka. Myös Rodale ja Pfeiffer tunsivat toisensa.

Rodale keskittyi eurooppalaisia luomuliikkeen pioneereja enemmän levittämään luomuviljelyajatusta kotipuutarhureiden ja muiden ei-viljelijöiden pariin. Tämä näkyi myös Rodalen laajassa julkaisutoiminnassa. Julkaisut olivat vaikuttamassa siihen, että luomusta tuli keskeinen osa 1960-70-lukujen vastakulttuuri- ja hippiliikkeitä.

Luomun kaupallistuminen alkoi 1980-luvulla – muun muassa ensimmäinen Whole Foods Market  perustettiin Austinissa Teksasissa. Luomutuotantosäännöt olivat vielä yksityisiä ja alueellisia, kunnes maatalousministeriön luomuohjelma (USDA:n National Organic Program, NOP) tuli voimaan vuonna 2002.

Luomuohjelma yhtenäisti luomusäännöt koko Yhdysvalloissa ja jopa kieltää sitä tiukempien luomuehtojen sertifioinnin ja merkinnät. Joka tapauksessa ohjelma selkeytti luomumarkkinan pelisäännöt ja mahdollisti alan nopean kehityksen.

 

Erittäin nopeaa kasvua

Ala on kokenut nopean muutoksen vastakulttuuriliikkeestä merkittäväksi kaupalliseksi sektoriksi. Nykyään Yhdysvalloissa käytetäänkin alasta mielellään käsitettä luomuteollisuus (Organic Industry). Itse raaka-aineen ja maatalouden merkitys onkin luomussa ehkä vähäisempi kuin Euroopassa, koska huomio kiinnittyy elintarviketeollisuuteen.

Viimeiset 10 vuotta ovat nähneet erittäin nopean kasvun vaiheen USA:n luomumarkkinoilla. Luomumarkkinat kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2010 kolminkertaiseksi (USD 26,7 miljardia luomuelintarvikkeita ja lisäksi muita luomutuotteita lähes USD 2 miljardia.)

Myynnistä 40 % muodostuu hedelmistä ja vihanneksista, jossa luomun osuus koko markkinasta on 12 %. Toiseksi suurin kategoria on meijerituotteet – 13 % luomumarkkinasta ja 6 % meijerituotemarkkinoista. Luomun markkinaosuus kaiken kaikkiaan on 4 % eli Eurooppaan verrattuna korkeampi kuin esimerkiksi Saksassa samana vuonna. Noin 54 % luomutuotteista myydään tavanomaisissa kaupan kanavissa ja 39 % erikoiskauppakanavassa lopun ollessa suoramyyntiä ja vientiä.

Viimeiset luomuviljelyn tilastotiedot on saatavilla vuodelta 2008, jolloin luomuviljelypinta-ala USA:ssa oli 1,9 miljoonaa hehtaaria, josta lähes 900 000 hehtaaria laidunta. Luomun osuus viljelypinta-alasta on vain 0,6 %. Luku on hämmästyttävä, koska kuitenkin luomumarkkina on yhtä iso kuin Euroopassa. Euroopassa on yli 10 000 000 hehtaaria luomuviljelyä – 2,1 % viljelyalasta.

Luomuviljelyä ei ole erityisesti USA:ssa tuettu, joten viljely on kehittynyt markkinavetoisesti. Tuonnin osuus raaka-ainepohjasta lienee suuri, mutta siitä ei ole olemassa tilastoja.

 

Expo West Anaheimissa on luontaisalan suurin ammattitapahtuma Pohjois-Amerikassa. Markkinahumu alkaa jo messuhallin ulkopuolelta, eikä näytteiden jakajia voi välttää. (Erkki Pöytäniemi)

Expo West Anaheimissa on luontaisalan suurin ammattitapahtuma Pohjois-Amerikassa. Markkinahumu alkaa jo messuhallin ulkopuolelta, eikä näytteiden jakajia voi välttää.

Luomu on terveellisempää

Pääsääntöisesti luomua ostetaan, koska sen ajatellaan olevan terveellisempää (48 %) ja koska halutaan välttää torjunta-aineita, hormoneita ja antibiootteja, pitkälle prosessoituja elintarvikkeita ja keinotekoisia ainesosia (kaikki luvut 2010 tilastosta). Ympäristö- ja eettisillä kysymyksillä ei ole Yhdysvalloissa samaa merkitystä luomukuluttajalle kuin Euroopassa.

Voisi sanoa, että tavanomaisen ja luomuelintarvikkeen ero on Yhdysvalloissa suurempi kuin Euroopassa. Amerikkalainen ruokakulttuuri on ylipäänsä etääntynyt huomattavan kauas mistään eurooppalaisittain ”perinteisestä ruokakulttuurista” ja elintarvikkeet ovat keskimäärin prosessoidumpia.

Moni kuluttaja on jo kadottanut kosketuksen luonnollisiin makuihin. Jopa 80 prosentissa amerikkalaisia elintarvikkeita on geenimuunneltuja aineksia, eikä niitä tarvitse mitenkään merkitä.

Liha ja lypsykarjatiloilla käytetään säännönmukaisesti hormoni- ja antibioottilisäyksiä rehussa. Maatalous on ylipäänsä teollistuneempaa kuin Euroopassa. Näiden tekijöiden voisi ajatella tukevan luomun kysyntää. Toisaalta varsinkin luomuohjelman voimaantulon jälkeen luomualaa on syytetty teollisen luomun tuottamisesta ja on kritisoitu luomumarkkinan ajautumista tavanomaisen elintarviketeollisuuden korporaatioille.

Yhdysvaltalaiseen yritysperinteeseen kuuluu menestyvän yrityksen myyminen sopivassa vaiheessa ja lähes kaikki menestyneimmät luomuyritykset ja -tuotemerkit ovatkin nykyään suurten elintarvikekorporaatioiden tytäryrityksiä. Vastareaktiona syntyy ”vielä luomumpi” (beyond organics) tyyppisiä liikkeitä, joihin linkittyy myös lähiruoka-ajattelua.

 

Luonnollinen? Lähi?

Toisaalta luomun ja tavanomaisen rajaa hämärtävät ”Natural” ja ”Whole Food” käsitteet. Helposti syntyy vaikutelma, että mitä suuremmalla sana Natural eli luonnollinen esiintyy, sitä varmempaa on, ettei tuote ole luomua.

Whole Food Market, joka on 340 supermarketin ketju, mielletään usein nimenomaan luomukauppaketjuna. Kuitenkin arviolta vain noin kolmannes myydyistä tuotteista on luomua.

Erilaiset free-from kategoriat menevät myös kuluttajien mielissä samaan kategoriaan, esimerkiksi keväisellä matkallani tuntui siltä, että kaikki tuntuvat olevan gluteenittomalla dieetillä ja gluteenittomuutta markkinoidaan varsin oudoissakin yhteyksissä.

Kuluttajat alkavat olla tietoisia siitä, että luomutuotteet ovat gmo-vapaita, mutta helposti syntyy myös käsitys, että gmo-vapaat tuotteet ovat kaikki luomua.

 

-Cornucopia Instituutin kuuluisassa kaaviokuvassa on kuvattu, kuka omistaa kenet luomuyritysmaailmassa (http://www.cornucopia.org/who-owns-organic/).

 

Tanska BioFach Kiinassa Shanghaissa

Tätä kirjoittaessani olen jo takaisin Suomessa – tai oikeammin kirjoitin suuren osan alla olevasta tekstistä paluulennolla jatkona edelliselle lyhyelle postaukselle paikanpäältä. Tällekin tulee vielä jatkoa jahka ehdin kirjoittaa…

Kiinan BioFachissa oli myös mielenkiintoinen seminaariohjelma ja simultaanitulkkaus oli niin hyvälaatuinen, että esityksiä viitsi kuunnellakin. Käydessäni samassa tapahtumassa 4 vuotta sitten avainpuhujat olivat länsimaisia ja he olivat kertomassa kiinalaisille, mitä luomu on. Nyt ei enää lähdetty ihan perusteista ja kiinalaiset pitivät itse erittäin hyviä esityksiä. Moni kiinalaisen luomualan pioneeri on alunperin Taiwanilta – niin myös jotkut puhujista. Mm Zhao Junji Shanghai Organic Agriculture Co:sta piti hyvän esityksen siitä, millainen on hyvin hoidettu luomutila ja puhui luomusta kokonaisvaltaisena holistisena ajattelutapana. Hauskana yksityiskohtana oli koulutettujen kanaparvien käyttö kasvihuoneiden kasvinsuojelussa ja kasvijätteiden hävittämisessä. Esitykset jäljitettävyydestä ja internetkaupasta osoittivat kuinka sujuvasti kiinalaiset yhdistävät tietotekniikan luomuun. Kiinan kaltaisessa maassa kuluttajien massa ei ole tavoitettavissa vain kivijalkakauppoja perustamalla. Ainoa skaalautuva tapa tavoittaa sadat miljoonat kuluttajat on internetkauppa. Hu Yang Wulumuqi West Area Huaxin Network technology Co. Ltd:stä kertoi, että he pystyvät internetin kautta myymään 50000 kg luomuomenaa päivässä. Kiinalaisten nettikauppojen logistiikasta kertoo myös se, että he pystyvät järjestämään viljellyn luomumustikan ennakkomyynnin ja toimittamaan tuhannet rasiat tuoreena kuluttajille. Toisaalta luomutuotteiden jäljitettävyysjärjestelmää rakentava Zhejiang Evotrue Net technology Co Ltd on pystynyt kytkemään kaikkien 16 sertifioijan tietokannat samaan järjestelmään – tehtävä, joka ei länsimaissa tunnu onnistuvan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Seminaarisali oli tupaten täynnä erittäin tarkkaavaista yleisöä, joka otti älypuhelimillaan ja iPadeillään kuvia kaikkien esitysten kalvoista. Esitystä pitämässä johtaja Wang Maohua luomuvalvontaa Kiinassa hallinoivasta virastosta – siis kiinalaisen luomun mahtimiehiä.

Myös ulkomaiset puhujat tunnustivat Kiinan luomulainsäädännön maailman tiukimmaksi – ehkä tanskalaisten puheenvuoroissa se kuullosti liikaakin suitsutukselta. Lainsäädäntö on kuitenkin yhdistelmä muista tärkeimmistä luomulainsäädännöistä (EU, USA, Japani) omine tiukennoksineen. Lainsäädännön voimaantulo 2012 eliminoi Kiinassa kolmasosan luomutoimijoista markkinoilta. Samalla se eliminoi suuren osa ulkomaisista luomutuotteista, joita BioFachissa ja kaupoissa näkyikin selvästi vähemmän kuin 4 vuotta sitten. Kiinan luomumarkkinan koko jäi edelleen hiukan hämäräksi. Avauspuheenvuoron pitänyt CNCA:n (Certification and Accreditation Administration of the People’s Republic of China) Wang Maohua kertoi sen olleen 2011 (ennen lainsäädännön voimaantuloa) uskomattomat 60 miljardia renmimbiä eli lähes 10 miljardia euroa ja markkinaosuus 1%. Lukua on vaikea uskoa – onhan maailman luomumyynti yhteensä 50 miljardia euroa, johon Kiina nyt toisi 10 miljardia lisää (aikaisemmat arviot ovat vain murto-osa tästä). Kiinalaisten asiantuntijoiden kanssa käymissäni keskusteluissa 3 miljardia pidettiin oikeampana lukuna ja korostettiin, että merkittävä osa luomumyynnistä muodostuu kiinalaisille tyypillisestä lahjaostamisesta (perhe, sukulaiset, pomot, muut liiketutut – välillä menee lahjonnan puolelle), jolloin yhden likööripullon tai muun erikoistuotteen hinta voi helposti olla satoja euroja. Toisaalta esimerkiksi luomuvihannekset ovat helposti 10x kalliimpia kuin tavanomaiset eli 1% markkinaosuus voidaan saavuttaa 0,1% volyymiosuudella. Joka tapauksessa mielikuva siitä, että Kiinan luomutuotanto olisi vain vientiä varten kotimarkkinan ollessa merkityksetön on selvästi väärä – viennin arvoksi arvioidaan ”vain” 300 miljoonaa euroa.

Länsimaisten näytteilleasettajien vähyys oli silmiinpistävää. Tämä johtuu Kiinan luomusertifioinnista, jonka järjestäminen on ennenkaikkea kallista. Minkäänlaisia ekvivalensseja tai ulkomaisten sertifioijien akreditointeja ei ole, joten kiinalaiset tarkastajat matkustavat paikan päälle. Kysyin arviota sertifiointikustannuksesta kiinalaiselta sertifioijalta kuvaten tapauksen, jossa olisi yksi valmistaja ja 5 viljelijää – siis jokin yhden raaka-aineen tuote – ja liikevaihto noin puoli miljoonaa euroa. Sertifiointimaksu olisi vuodessa noin 10.000 euroa, jonka päälle tulee kiinalaisten tarkastajien matka- ja majoituskulut sekä tulkkaus. Ei siis mitään halpaa huvia. Myös Arlan edustaja käytäväkeskusteluissa vahvisti kustannustason, joka heidän kohdalla on ollut vielä huomattavasti korkeampi. He olivat myös kanssani samaa mieltä siitä, ettei ekvivalenssisopimusta ole lähiaikoina luvassa – eikä esteenä ole välttämättä Kiina vaan EU. Euroopassa kuitenkin nähdään kiinalaisten luomutuotteiden vyöry Eurooppaan suurempana uhkana kuin Kiinan markkina mahdollisuutena. Jos Kiinan luomumarkkina kiinnostaa lusikka on otettava kauniisti käteen – niin tanskalaiset nyt tekevät. Kiinalaisilta kuulin myös, että sertifioijat ovat juuri palanneet Italiasta, jossa lähiaikoina tulee olemaan useita kiinalaisen luomusertifikaatin omaavia yrityksiä. Nopeat syövät hitaat…

Yllättäen listalla maista, joista yrityksiä on luomusertifioitu kiinalaisittain oli myös Suomi. Kysellessäni asiaa sertifioijien osastoilla, kävi ilmi, että kyseessä on Valio ja tuotteella oli jotakin tekemistä laktoosin kanssa. Omana veikkauksena arvelisin, että tuote menee Arlalle, ei suoraan Kiinaan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tanskan Elintarvikeviraston (Fødevarestyrelsen) varapääjohtaja Annelise Fenger kertoo kiinalaisyleisölle tanskalaisesta luomusta.

Toki paikalla oli joitakin länsimaisia – valtaosin eurooppalaisia – näytteilleasettajia, mutta tanskalaisten osuus oli silmiinpistävin. Se tosin rajoittui yhteen yritykseen – Arlaan, mutta seminaarissa oli lisäksi arvovaltaisia tanskalaisia puhujia. Eviraa vastaavan (Danish Veterinary and Food Administration) varapääjohtajan (Deputy Director General) Annelise Fengerin puheenvuoro keskittyi tanskalaisen ruokaturvallisuuden ja luomuvalvonnan esittelyyn, mutta sisälsi joitakin mielenkiintoisia täkyjä, kuten ehdotuksen, että he (siis tanskalainen viranomaisvalvonta) voisivat suorittaa kiinalaisen lainsäädännön mukaiset luomutarkastukset, EU:n luomulogon promootiota ja vakuutuksen siitä, että tanskalaiset ilman nitriiittiä valmistetut luomulihajalosteet valmistetaan ilman minkäänlaista riskiä ruokaturvallisuudelle. Hän myös antoi tunnustusta kiinalaiselle luomulainsäädännölle, mm vaatimukselle, että pakkausmateriaalin on oltava kierrätettyä. Arlan Kiinan toimintojen johtaja Leif Haaman kertoi puheenvuorossaan Arlan osakkuusyhtiön (Inner Mongolia Mengniu Dairy Industry) toiminnasta ja Arlan luomuliiketoiminnasta. Kaikki Kiinassa jalostettava luomumaito tulee heille Euroopasta – käytännössä Tanskasta.

Kaupallisista suhteista vastaava johtaja Jan Lausten Tanskan Maatalous ja elintarvikeneuvostosta, joka vastaisi yhdistettyä ETL:ää ja MTK:ta, piti myös oman tanskalaista luomua ja luomuosaamista suitsuttavan puheenvuoronsa. Itse asiassa koko tanskalaisen elintarvikesektorin visio on kestävä kasvu: enemmän tuotantoa vähemmillä panoksilla, luonnon ja ympäristön kunnioitus, kohti fossiilisista polttoaineista vapaata taloutta. Hienoja tavoitteita elintarviketuotannon tehokkuuden mallimaasta, joka tuottaa 4x enemmän ruokaa kuin kuluttaa. Uskottavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta meillä Suomessa tällaisia tavoitteita ei oikein osata edes asettaa. Julkisesti julkituodut tavoitteet tuppaavat kuitenkin jollakin tavalla ohjaamaan toimintaakin, mistä Tanskan asema luomun eturivin maana on hyvä esimerkki.

20130524 Shanghai  8008

Tanskan viennistä Kiinaan yli puolet on maatalous ja elintarvikesektorista (n 2 miljardia euroa) ja Kiina on Tanskan elintarvikeviennille Saksan jälkeen toiseksi tärkein kohdemaa. Ilmeisesti samaan pyritään myös luomuviennin osalta. Arlan ja 40 tanskalaisen tuottajan lisäksi myös toinen meijeriyritys, Thise Meijeri, on saanut kiinalaisen luomusertifioinnin ja sianlihan osalta Danish Crownin sertifiointi on meneillään. Tanskalaiset tekivät siis BioFach Kiinassa luomuvienninedistämistä varsin korkealla tasolla ja saavuttivat huomattavan näkyvyyden ja Arlalla oli tapahtumassa näyttävä osasto. Tällä hetkellä Arlalta on Kiinan markkinoilla lastenruokatuotteita ja nestemmäiset UHT maitotuotteet ovat tulossa markkinoille heinäkuussa 2013. Tavoitteena on 70 miljoonaa litraa vastaavan luomumaitotuotteiden vienti Kiinaan vuositasolla.

Katso tästä kuvasarja BioFach Shanghaista:

 

Kiinan luomumarkkina kehittyy vauhdilla

Tulin eilen Shanghaihin oltuani Taipeissa kaksi päivää asiakaskäynneillä. Shanghaissa on parhaillaan menossa kolmipäiväinen BioFach – Kiina tapahtuma.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

BioFach – Kiina tapahtuman rekisteröitymispaikka ja sisäänkäynti Intex-hallilla.

Kävin samassa tapahtumassa viimeksi 2009, jolloin yleisvaikutelma oli, että suurin osa näytteilleasettajista odotti ulkomaisia ostajia ja varsinaisesti Kiinan markkinaa kehittäviä kiinalaisia yrityksiä oli vain muutama. Lisäksi silloin oli jonkin verran eurooppalaisia näytteilleasettajia tutkimassa Kiinan markkinoiden mahdollisuuksia. Tällä kertaa vaikutelma on huomattavasti parempi: näyttely on laajentunut kahteen halliin, kiinalaisia selkeästi kotimarkkinoilleen tähtääviä yrityksiä on runsaasti ja yleisöä todella paljon – ulkomaalaisia suhteellisen vähän. Ulkomaisia näytteilleasettajia on vähemmän johtuen uudesta kiinalaisesta luomulainsäädännöstä, joka on mm EU:n luomuasetusta tiukempi ja ennenkaikkea edellyttää kiinalaisen sertifioijan käyttöä. Ulkomaisista yrityksistä näyttävimmällä osastolla tapahtumassa on tanskalainen Arla,

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tanskalaisella Arlalla oli tapahtuman näyttävin ulkomainen osasto.

joka on sertifioinut luomumaidontuottajiaan ja laitoksiaan.

2nd IFOAM EU Group Conference on organic food processing

IFOAM EU Group on eurooppalainen luomualan yhteistyöjärjestö ja osa kansainvälistä IFOAM järjestöä. Euroopassa sen jäseninä on yli 300 organisaatiota, järjestöä ja yritystä EU:sta, ETA-maista ja EU-kandidaattimaista. Suomesta IFOAM:n jäseniä ovat Luomu-liitto, Organic Food Finland ja MaBio Oy. Jäsenyys on avoin myös mm valmistaville yrityksille ja on myös tapa tukea luomun kehittymistä kansainvälisesti.

IFOAM EU Group järjestää toisen kerran “Organic Food Processing” konferenssin 26.-27.11.2012 Frankfurtissa. Konferenssi on paitsi tilaisuus osallistua ja tutustua eurooppalaiseen luomujatkojalostukseen liittyvään keskusteluun ja verkottua, myös mahdollisuus sponsoroida konferenssin järjestelyjä ja siten saada omalle yritykselle eurooppalaista näkyvyyttä. Lisätietoja sponsorointimahdollisuuksista saa meiltä.

IFOAM EU Group

2nd Organic Food Processing Conference

Tutustu myös muihin palveluihimme luomualalle: www.organic-finland.com.

terveisin,
Erkki Pöytäniemi

luomuliiketoiminnan ja kansainvälistymisen asiantuntija