Ydinvoimasta riippuvainen GMO-kasveja tuottava Suomi.

November 12, 2014 by Erkki

Luin muutaman viimeisen Maaseudun Tulevaisuuden kerralla ja ihmettelen seuraavaa:

7.11. lehdessä tuskaillaan viljatilojen kannattavuuden surkeutta. Artikkelissa pääosassa on MTK:n vilja-asiamies Max Schulman, joka toteaa, että ”Kaikkein tärkeintä on, että viljaa viljeltäessä tuotetaan myyntiin menevää tavaraa.” Samalla todetaan, että ”Luonnonhoitopellot, viherlannoitusnurmet ja muut väliaikaisesti tuotantokäytöstä poistetut alat lisännevät suosiotaan”. Kiinnitän huomioni siihen, että huolellisellakaan lukemisella sana luomu ei löydy artikkelista. Schulman peräänkuuluttaa laskimen käyttöä, mutta se ei auta jos kaikkia vaihtoehtoja ei huomioida.

10.11. lehdessä Helsingin Myllyn Miska Kuusela totesi Viljafoorumissa, että luomukauran hinta on hyvä, tavanomaista kauraa taas on liikaa. Saman asian hän on kyllä todennut ennenkin mm samassa lehdessä, koska luomukauraa ei Suomessa tuoteta riittävästi viennin tarpeisiin vaan sitä joudutaan jopa tuomaan Virosta. Helsingin Mylly ei ole ongelman kanssa yksin.

Samassa numerossa ulkomaankauppaministeri Toivakka tuskailee, ettei vientiin halukkaita elintarvikeyrityksiä ole riittävästi vaikka “suomalaisen puhtaan ruuan maine on mennyt maailmalla läpi”. Näistä kahdesta ulostulosta ynnäämällä voi päätellä, että niillekään, joilla on halukkuutta vientiin ei riitä kotimaista raaka-ainetta.

Voi myös pohtia, onko Schulman lainkaan ajan tasalla, kun hän ei suosittele viljelijöitä tuottamaan sitä, mille olisi kysyntää, siis luomua. Luomu ei taida kuulua Schulmanin sanavarastoon, sen sijaan hän on eri yhteyksissä puolustanut GMO-lajikkeitten viljelyä Suomessa. GMO ja pellon poistaminen tuotannosta on siis parempi vaihtoehto kuin luomu.

12.11. uutisioidaankin siitä, saavatko EU:n jäsenmaat itse päättää, sallivatko muuntogeenisten kasvien viljelyn maassaan, kuten EU:n ympäristövaliokunta esittää. Jutussa todetaan, ettei Suomen kantaa tiedetä, mutta MTK ei kannata GMO kasvien viljelyn kieltämistä. Miten se sitten sopii yhteen ”myyntiin menevän tavaran viljelemisen” kanssa? Missä ovat asiakkaat ja kuluttajat, jotka GMO:ta nimenomaisesti haluavat?

Tunnetusti MTK on kannattanut vahvasti myös ydinvoimaa. MTK:n toiveissa on siis vahvasti ydinvoimasta riippuvainen GMO-kasveja tuottava Suomi. Milläköhän eväillä täältä sitten viedään mitään? Millä tavalla linja on suomalaisten viljelijöiden tai muidenkaan edun mukainen?

Olisikohan vihdoinkin aika luopua ideologioista, ottaa laskin käteen ja tuottaa sitä mitä markkinat ja kuluttajat haluavat ja mikä on Suomen kaltaisessa maassa kannattavaa? Ei haitanne jos samalla otetaan askel kohti kestävää kehitystä.

–

Karin tilalla Pohjanmaalla puitiin luomukauraa syksyllä 2012.

Luomumaataloutta Ranskan Rhône Alpesissa

December 11, 2013 by Erkki

Teksti ja kuvat: Erkki Pöytäniemi

Juttu on julkaistu Luomulehden numerossa 6/2013 (Lehden kansikuva on jutussa mainitun Vercor-Bleu juustovalmistajan myymälästä)

Luomu on Ranskassa kovassa nosteessa sekä luomuviljelyn että luomumarkkinan osalta. Ranska on Saksan jälkeen Euroopan suurin luomumarkkina (yli 4 miljardia euroa) ja luomuviljelty pinta-alakin on yli miljoona hehtaaria. Luomun osuus peltoalasta on tosin vain 3,7%. Suhteellisesti eniten luomua on Rhônes Alpesin alueella Kaakkois-Ranskassa ja erityisesti Drômen departementissa, jossa luomun osuus on jo lähes 15%. Drômen alueella luomua myös tuetaan enemmän kuin muualla Ranskassa.

Olin kutsuttuna vieraana Drômen pääkaupungissa Valencessa joka toinen vuosi järjestettävässä neljänsissä Tech&Bio -tapahtumassa eli Euroopan suurimmassa luomumaatalousnäyttelyssä (18.-19.9.2013). Järjestäjät olivat kovasti toivoneet saavansa delegaation Suomestakin, mutta sen sijaan saivatkin minut ja ”Tarinoita suomalaisesta luomusta” valokuvanäyttelyn. Lisäksi pidin suomalaista luomua esittelevän puheenvuoron Agence Bion järjestämässä konferenssissa ja onnistuin luovuttamaan ”Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan Ranskan maatalousministeri Stéphane Le Foll’lle omistuskirjoituksella varustettuna.

Erkki luovuttaa “Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan Ranskan maatalousministeri Stéphane Le Foll’lle omistuskirjoituksella varustettuna. Taas tehtiin Suomea tunnetuksi maailmalla…

Tech&Bio tapahtuma muistuttaa paljon suomalaista maatalousnäyttelyä. Sijaintipaikka on ”La Lycee le Valentin” -maatalouskoulu, jonka 51 hehtaaria ja 40 lypsävän karja on kokonaan luomutuotannossa. Koulussa annetaan luomumaatalouskoulutusta. Näyttelyn järjestää Drômen Maatalouskamari (Chambre de Agriculture), joka vastaa myös mm maatalousneuvonnasta. Näytteilleasettajina on alan järjestöjä, tutkimuslaitoksia ja erilaisia palveluntarjoajia ja tietenkin kone- ja laitevalmistajia alkaen varsin järeistä maanmuokkaus ja kompostinkääntökoneista aina hevosvetoisiin työkaluihin asti. Erona suomalaiseen maatalousnäyttelyyn on, että kohderyhmänä on nimenomaan viljelijät ja alan ammattilaiset – ei siis kuluttajat – ja tapahtuman ohessa on valtava seminaaritarjonta erilaisista luomutuotantoon liittyvistä aiheista. Tapahtuman järjestäjillä on kova pyrkimys tehdä tapahtumasta kansainvälinen ja siksi useimmissa seminaareissa on simultaanitulkkaus englanniksi. Tänä vuonna tapahtumassa kävi 15 ulkomaista delegaatiota. Vastaavaa luomumaatalousnäyttelyä ei muualta löydy, minkä vahvistivat myös tapaamani saksalaiset messuvieraat. Näkemäni perusteella olen valmis vahvasti suosittelemaan suomalaisen delegaation kokoamista seuraavaan Tech&Bio -tapahtumaan 2015. Huomionarvoista on, että ranskalaiseen tapaan ulkomaalaisten delegaatioiden osallistumista myös tuetaan. Alkutuotannon parissa työskenteleville tapahtuma antaa varmasti enemmän kuin BioFach messut Saksassa.

Tapahtuman jälkeisenä perjantaina lyöttäydyin ryhmään, joka vieraili Vercorin mahtavan kauniila vuoristoalueella lypsykarjatilalla ja osuuskuntameijerissä. Kysymyksessä oli kolmivuotisen tutkimushankeen (Luomumaidon tuotannon kehittäminen vuoristoalueilla) päättymiseen liittyvä retki – ikävä kyllä en ehtinyt osallistumaan hankkeen päätösseminaariin. Hankkeessa selvitettiin vuoristoalueiden lypsykarjatilojen siirtymistä luomuun ja siirtymisen esteitä. Kaksi suurinta estettä ovat jakelukanavan löytäminen luomumaidolle ja rehukustannuksen nousu.

Maisema on mahtava. Ja kuvan pellot ja karja on luomussa!

Ranskassa on paljon pieniä meijeriosuuskuntia, jotka eivät välttämättä ole kiinnostuneita luomusta. Pienet osuuskuntameijerit valmistavat yleensä paikallisia – usein nimisuojattuja (AOP) – erikoisuuksia, esimerkiksi juustoja, jolloin tavanomaisellekin maidolle saadaan lisäarvoa. Omasta osuuskunnasta eroaminen voi olla henkisesti vaikeaa ja jos alueella ei ole lainkaan luomumaitoa keräilevää meijeriä on suoramyynti ainoa mahdollisuus. Käytännössä suoramyynti tarkoittaa maidon jalostusta, jolloin kynnys siihenkin on korkea.

Vuoristoalueiden maitotiloilla rehustus perustuu laiduntamiseen, kuivaheinään ja säilörehuun sekä maissin ja seosviljan viljelyyn. Viljelyjärjestelmä on lähes sama sekä tavanomaisilla että luomutiloilla ja ero ranskalaisiin maissiruokintaan perustuviin teholypsytiloihin on suuri. Valkuaisrehu joudutaan ostamaan useimmiten soijakakun muodossa, joka tällä hetkellä maksaa luomuna 900 euroa tonnilta. Tuotostasot ovat 5000-7000 litran paikkeilla. Luomuun siirtyminen ei tuo merkittäviä säästöjä esimerkiksi lannoitekustannuksiin, mutta luomurehun kalleus lisää kustannuksia merkittävästi. Tästä huolimatta useita tuottajia on viime vuosina siirtynyt luomuun. Yhtenä syynä saattaa olla Drômen maatalouskamarin selvästikin hyvin arvostettu luomuneuvoja Jean-Pierre Manteaux – toisena se, että luomun lisähinta on riittävä kattamaan rehukustannuksen ja luomulla on kysyntää.

Tila, jolla vierailimme, Gaec de Roche Rousse, on kahden viljelijän yhteisyritys. GAEC (Groupement agricole d’exploitation en commun) on eräänlainen maatalousyhtymä, joka on hyvin tyypillinen Ranskassa ja jolle on oma lainsäädäntö. Gaec de Roche Rousse on kahden viljelijän yhtymä, johon etsitään kolmatta osakasta, koska työtä on kahdelle liikaa. Sen, että tilalle etsitään osakasta eikä työntekijää, selittää Ranskan lainsäädäntö. Toisaalta työntekijän työaika on Ranskassa vain 35 tuntia viikossa, kun taas tilan viljelijät tekevät yli 50 tunnin työviikkoa. Toisaalta verotus pysyy pienempänä, kun liikevaihto osakasta kohti pysyy tietyn rajan alla. Eli kolmas osakas mahdollistaisi tilan liikevaihdon kasvattamisen ilman verorajan ylittymistä, mutta työntekijä ei. Tila jalostaa suurimman osan maidostaan itse juustoiksi. Tila on osakkaana paikallisessa viljelijöiden myyntiosuuskunnassa, jossa on 17 osakasta. Pääsääntöisesti osakkailla on eri tuotantosuunnat, jolloin he eivät kilpaile keskenään. Osuuskunnalla on kaksi kauppaa ja se käy säännöllisesti kaksilla markkinoilla. Kaikilla osakkailla on velvoite tehdä työtä kaupoissa ja markkinoilla, mihin Gaec de Roche Rousse tapauksessa menee kaksi työpäivää viikossa. Toisaalta lähes koko tuotanto saadaan myytyä osuuskunnan kautta.

Gaec de Roche Rousse tilalla juustojen valmistuksesta vastaava Daniel Vignon tarjoilee virailijoille maistiaisia.

Tila on kasvanut 1999 13 hehtaarista nykyiseen 90 hehtaariin ja 8 lehmästä nykyiseen 35 lehmään. Rotu on perinteinen ”La Montbeliarde”, jota käytetään erityisesti juustotiloilla sen maidon koostumuksen takia. Keskituotos on 5400 litraa ja vuodessa 184000 litraa, josta 150000 litraa jalostetaan tilalla juustoiksi ja 34000 toimitetaan osuuskunnalliseen Vercors Lait -meijeriin. Meijeriin toimitetaan lähinnä viikonloppujen maito, jolloin yhtymän viljelijät saavat vuorotellen joka toisen viikonlopun vapaaksi. Karkearehun osalta tila on omavarainen ja oma seosvilja kattaa 50% väkirehutarpeesta. Eläimet ovat sisäruokinnassa 6 kk. Tilan kannattavuus on hyvä.

Tilavierailun jälkeen vierailimme alueellisessa ”Vercors Lait” meijeriosuuskunnassa. Paikalliset viljelijät ostivat meijerin takaisin Lactalikselta (maailman suurin meijeriyritys) 1998. Osuuskunnassa on 70 jäsentä, joista 10 luomuviljelijää. Lisäksi luomumaidon keräily on järjestetty yhdessä Sodiaal meijeriyrityksen (Ranskan suurin meijeriosuuskunta) kanssa, jolloin samaan keräilyyn saadaan myös Sodiaalin samalla alueella olevat 13 luomutuottajaa. Siten Vercors Lait”in käsittelemästä maidosta 1/3 on luomua. Keräilyn kannattava järjestäminen edellyttää 3 miljoonaa litraa vuodessa (25000 litran keräilyauto joka kolmas päivä). Tavanomaisen maidon tuottajahinta on 34-35 c/litra – luomusta tuottaja saa 8c luomulisän. Meijerin päätuote on nimisuojattu (AOP) ”Bleu du Vercors” sinihomejuusto, jota tuottaa vain ”Vercors Lait” meijeri ja yhdeksän tuottajaa (mm Roche Rousse). Kaikki tuotteet myydään osuuskunnan omassa kaupassa, joista toinen on meijerin yhteydessä ja toinen Grenoblessa. Markkinointi perustuu enemmän nimisuojattuun tuotteeseen kuin luomuun. Luomun ongelmana pidetään sitä, että suuret valmistajat ja elintarvikeketjut valmistavat ja myyvät luomutuotteita, jolloin luomun tuomaa lisäarvoa on pienen toimijan vaikea hyödyntää.

Vierailu Vercorissa tarjosi mielenkiintoisen pikakatsauksen erittäin kauniin vuoristoalueen luomumaidontuotantoon ja juustoihin. Kannattaa laittaa vuoden 2015 kalenteriin syyskuun kohdalle muistutus Tech-Bio -tapahtumasta ja varata aikaa myös tilavierailuihin, joita tapahtuman yhteydessä järjestetään. Esimerkiksi Luomuliitto voisi toimia suomalaisen luomudelegaation kokoajana.

Kuvagalleriaan

[photoshelter-gallery g_id=”G0000L3hLiQJdVr8″ g_name=”France-Ranska-bio-organic” width=”600″ f_fullscreen=”t” bgtrans=”t” pho_credit=”iptc” twoup=”f” f_bbar=”t” f_bbarbig=”f” fsvis=”f” f_show_caption=”t” crop=”f” f_enable_embed_btn=”t” f_htmllinks=”t” f_l=”t” f_send_to_friend_btn=”f” f_show_slidenum=”t” f_topbar=”f” f_show_watermark=”t” img_title=”casc” linkdest=”c” trans=”xfade” target=”_self” tbs=”5000″ f_link=”t” f_smooth=”f” f_mtrx=”t” f_ap=”t” f_up=”f” height=”400″ btype=”old” bcolor=”#CCCCCC” ]

Luomun omaa laatuajattelua

October 11, 2013 by Erkki

Marraskuussa 2012 IFOAM EU-ryhmän järjestämässä luomujatkojalostuksen konferenssissa yhtenä teemana ja työpajan aiheena oli laatu. Luomumarkkinan kasvu ja laajeneminen erityisesti yhä jalostetumpien elintarvikkeiden tuotantoon on aiheuttanut tarvetta alan omalle laadun pohdinnalle. Haasteena on tuottaa luomun periaatteiden mukaisia elintarvikkeita, jotka on jalostettu mahdollisimman hyvin tuotteen omat ominaisuudet säilyttäen ja niitä jopa parantaen ja käyttäen mahdollisimman vähän lisäaineita, mutta kuitenkin tyydyttäen kuluttajien tarpeita turvallisiin ja helppokäyttöisiin tuotteisiin.

Työpajan tehtävänä oli pohtia luomujatkojalostukseen sopivia teknologioita ja mahdollista kiellettyjen teknologioiden listaa sekä etsiä lähestymistapoja luomussa tavoitteena olevaan ja säännöissäkin mainittuun huolelliseen tai varovaiseen jatkojalostukseen. Samalla käytiin myös läpi luomun suhdetta jalostuksen lisä- ja apuaineisiin sekä koottiin ehdotuksia lainsäädäntöön luomun laadun ja turvallisuuden parantamiseksi.

Tavoitteena alan yhteinen työkalu laatutyölle

Luomumarkkinoilla on noussut tärkeäksi teemaksi uskottavuuden ja yhtenäisen ajattelutavan säilyminen läpi tuotantoketjun. Haasteeksi onkin muodostunut luomumaataloudesta tuttujen periaatteiden soveltaminen elintarvikejalostukseen. IFOAM on listannut luomun periaatteiksi terveellisyyden, ekologisuuden, huolenpidon ja reiluuden.

Luomututkimuksen kansainväliseen yhteistyöhön keskittyvän The International Research Association for Organic Food Quality and Health (FQH) -ryhmän tutkija Johannes Kahl Kasselin yliopistosta esitteli työpajassa tutkimusryhmän ehdotusta käytännönläheiseksi työkaluksi luomulle ominaisen laadun arvioimiseen. Nyt laadunarvioinnin työkalua testataan ja kehitetään alan toimijoiden kanssa yhteistyössä.

Ehdotus lähtee uudesta kokonaisvaltaisemmasta tavasta lähestyä laatua. Taustalla on erilainen tutkimusote. Esimerkiksi, kun bioteknologiassa keskitytään yksittäisten ainesosien tarkasteluun, halutaan luomussa tarkastella tuotteiden ominaispiirteitä yhtenäisenä kokonaisuutena. Toisaalta luomututkimuksessa käytetään lähestymistapaa, jossa hyödynnetään monia erilaisia tutkimusnäkökulmia, joiden avulla tutkimuskohteesta muodostetaan kattava yhtenäinen kokonaisnäkemys.

Periaatteet ohjaavat

Teoreettista pohjaa laadun määrittelyyn kehitetään kuunnellen kuluttajien ja alan toimijoiden tarpeita ja tavoitteita. Toisaalta tarvitaan selkeä laadullinen ero tavanomaiseen, mutta toisaalta liian tiukka näkemys tukahduttaa kehityksen. Työlle asetettiin tavoitteeksi, että laadun määrittelyn ja laadunarvioinnin on tuettava jalostusmenetelmien arviointia ja uusien tuotantomenetelmien kehittämistä luomun tavoitteiden pohjalta. Tavanomaiseen laatuajatteluun verrattuna tuodaan mukaan uusia näkökulmia, jotka tukevat luomujatkojalostuksen kehitystä sen omien tavoitteiden mukaisesti.

Jotta luomun periaatteet ja erilainen lähestymistapa voisivat näkyä laadun määrittelyssä, tutkimuksessa täsmennettiin uutta laajempaa viitekehystä kuvaamaan luomulaadun ominaispiirteitä. Tausta-aineiston perusteella luomutuotannon perustana olevat periaatteet ovat luonnollisuus, terveellisyys, kestävä kehitys, sekä tuotteen että tuotantoprosessin tarkastelu ja vielä systeeminen lähestymistapa, joka hyödyntää normaalisti luonnontieteissä käytössä olevaa analyyttistä, osiin hajottavaa, lähestymistapaa mutta myös synteettistä, kokonaisnäkemykseen pyrkivää, lähestymistapaa.

Tässä laatutarkastelussa on huomioitu kuluttajalähtöiset ulkoiset laadun kriteerit, jotka liittyvät yleensä tuotantoprosessiin, kuten kestävän kehityksen mukaiset tavoitteet. Sen lisäksi itse tuotteeseen liittyen laadun kriteerejä voivat olla tuotteen ominaisuuksiin liittyvien aineellisten kriteerien lisäksi myös aineettomat kriteerit kuten vaikkapa kuluttajien luottamus.

Erityisesti luomua kuvaavat tutkimusryhmän mukaan seuraavat kriteerit: elämää ylläpitävät ominaisuudet, luomun kokonaisvaltainen yhtenäisyys ja aitous. Vaikka nämä mainitaan EU:n luomusäännöissä, niille ei ole selkeitä määritelmiä. Tutkimuksen tehävänä on luoda pohjaa sen ymmärtämiselle, mistä näistä laatukriteereistä puhuttaessa ja näitä tavoiteltaessa on kysymys, ja miten niiden toteutumista voidaan mitata.

Tuotantoperiaatteita tukevat teknologiat

Friedrich-Karl Lücke Fuldan ammattikorkeakoulusta esitteli työpajassa erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa hellävaraisempia tekniikoita tuotteiden säilyvyyden parantamiseksi. Tarkoituksena on säilyttää tuotteiden hyviä ominaisuuksia, johon systemaattisen riskienarvioinnin lisäksi voisi löytyä apua ”rima teknologiasta” (hurdle technology), jossa elintarvikkeiden pilaantumiselle muodostetaan esteitä erilaisilla tekniikoilla. Sopivilla yhdistelmillä erilaisia esteitä tai ”rimoja” saadaan tuotteet säilyviksi tuhoamatta tuotteelle tyypillisiä laadullisia ja ravintoarvollisia ominaisuuksia.

Tom Baars FiBL-tutkimuslaitoksesta kyseenalaistaa luomujatkojalostuksen viimeaikaisen kehityksen, jossa luomua viedään tavanomaisille markkinoille ja luomutuotteet kopioidaan tavanomaisten tuotteiden kaltaisiksi. Alunperin tarkoituksena on ollut tuottaa pitkällä tähtäimellä terveellistä ruokaa sekä ihmisille että tuotantoeläimille. Tämä tavoite näyttää usein jäävän teollisuuden ja kaupan vaatimusten jalkoihin. Esimerkkinä on maito. Tutkimusryhmä ( Verhoog et al. 2007) käytti luonnollisuuden käsitettä eritelläkseen luomujatkojalostuksen tarkoitusperiä. He erottelivat kolme erillaista lähestymistapaa:

(no-chemical) ei kemikaaleja asennoituminen, jossa kiinnitetään huomiota lähinnä keinotekoisten kemikaalien korvaamiseen luonnollisilla, luomutuotetuilla ainesosilla ilman minkänlaista prosessien ja tekniikoiden sovittamista.
(agro-ecology) agro-ekologinen asennoituminen, jossa ekologia, luonto ja sen luonnolliset säätelyprosessit otetaan malliksi. Näin saadaan mukaan esimerkiksi ajatus, että luonnollisesti laitumelta ruokansa hakevat eläimet tuottavat laadukkaampaa maitoa kuin säilörehua ja teollisia rehuja syöneet lehmät.
(integrity) yhtenäisyys asennoituminen, jossa tähdätään ennen kaikkea ruoan terveellisyyteen. Ravinnon on tarkoitus tukea terveellisyyttä pitkällä tähtäimellä ja estää sairauksia. Esimerkkinä lausunto: luonto ei ole pastöroitua. Raakamaidonhan on todettu estävän astmaa ja allergioita ja sen vaikutuksia terveellisyyteen tutkitaan muiltakin osin.

Baars toteaa esimerkkinä, että luomumarkkinoillakin saa helposti maitotuotteita, joita on muokattu hyvin paljon logistiikan ja markkinoiden ehdoilla vaikkapa säilyvyyden parantamiseksi (UHT-tuotteet), kun taas raaka-maidon kaupallistaminen ei ole ollut tähtäimessä luomussakaan. Aidosti luomua olisi kehittää markkinoille turvallisia raakamaitotuotteita ja kaupallistaa rasvalaadultaan korkealuokkaisia laidunmaitotuotteita.

Lisäaineet luomulaatuisina

Ursula Kretzschmar Bio Suissesta esitteli työpajassa FiBL:n tutkimusryhmän tekemää kartoitusta luomussa sallituista lisäineista ja niiden vaihtoehdoista. Sallituista 48sta lisäaineesta yksi eli rosmariiniuute vaaditaan jo nyt käytettäväksi luomusertifioituna ja viisi muuta ovat markkinoilla saatavana luomuna (soijalesitiini, agar agar, johanneksenleipäpuujauhe, guargumi ja arabikumi). Kaikkiaan sallituista lisäaineista voitaisiin tuottaa luomuna 22. Aineista 21 on mineraaliperäisiä, joten niitä ei voida periaatteessakaan tuottaa luomuna. Luomulisäaineiden tuotannolle tarvittaisiin kuitenkin oma säännöstönsä.

Työpajan tuloksiksi kirjattiin seuraavat:

1 Tarvitaan selkeitä luomujatkojalostuksen periaatteita.

2 Nämä periaatteet on vietävä käytäntöön, eli

– On tuettava innovaatioita

– Viestinnällä on merkitystä; tarvitaan viestintää siitä, mitä jalostukselta odotetaan, myös kuluttajille päin on tärkeä viestiä.

– Raja-arvojen määrittelyä tarvitaan.

3 Arviointiin otettava mukaan tuote- ja prosessinäkökulmat, on otettava kuluttajan odotukset huomioon.

4 On kurottava umpeen todellisuuden/käytännön ja markkinoinin välistä kuilua.

5 Tarvitaan työkaluja lisäaineiden arviointiin (eikä rajoituksia).

6 Luotava selkeä määritelmä luomuaromeille.

7 Pakolliseksi ne lisäaineet, joita on riittävästi saatavana sopivan laatuisina luomuna.

8 Tarvitaan kanava tiedonvaihtoon luomulisäaineista.

Artikkeli on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa. Ja se on julkaistu alunperin Luomu.fi-sivustolla: http://luomu.fi/kirjoitus/luomujatkojalostuskonferenssi-2012-frankfurt-teema-laatu/4/

Luomujatkojalostuksen konfrenssin nettisivut ja materiaalit: http://organicfoodprocessing.eu

Kuvia konferenssista: http://erkki.photoshelter.com/gallery/Ifoam-Conference-11-2012-Frankfurt/G00002OzgVovXVcw

Luomujatkojalostuksen teemana kestävyys

October 10, 2013 by Erkki

Eurooppalaisia luomujatkojalostuksen kanssa toimivia tahoja kokoontui 2012 marraskuussa Frankfurtiin jo toisen kerran järjestettyyn Luomujatkojalostuksen konferenssiin. Yhtenä teemana ja työpajan aiheena konferenssissa oli kestävä kehitys.

Kestävän kehityksen työpajassa haettiin näkemyksiä IFOAM EU-ryhmän esitykseen lainmuutoksesta. Siinä on päädytty esittämään, että luomujatkojalostajilta ja -kaupalta vaadittaisiin kuulumista sopivan ympäristöjärjestelmän piiriin.

Aloitteen taustalla on alan voimakkaan kasvun myötä herännyt huoli alan yhtenäisyydestä ja uskottavuudesta. Ympäristöasioissa myös tavanomainen elintarvikeala on viime vuosina ollut hyvin aloitteellinen. Niinpä luomutoimijatkin joutuvat pohtimaan uudelleen ja viestimään selkeämmin näitä luomutuotannolle liiankin itsestään selviä asioita. Erityisesti jatkojalostukseen kaivataan lisää ohjausta jopa lain tasolla.

Työkaluja arviointiin ja johtamiseen

Työpajassa esiteltiin erilaisia hankkeita yritysten kestävän kehityksen työn tueksi. Jo pidempään näitä asioita tutkinut ja kehittänyt FiBL-luomututkimuslaitos on toteuttanut Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön, FAO:n, kanssa yhteistyössä Sustainability Assessment of Food and Agriculture Systems eli SAFA-ohjeet, joita pajassa esitteli Julia Jawtusch. Ohjeisto koostuu 20 teemasta, jotka liittyvät hyvään johtamiseen, ympäristön suojeluun, taloudelliseen joustokykyyn ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Näistä teemoista saadaan yhteensä 62 kestävän kehityksen tavoitetta. Viherpesun välttämiseksi arviointi ja tulosten julkistaminen on tehtävä kokonaisuudessaan. Näin ei ole mahdollista vain yritykselle suotuisien tulosten julkaiseminen.

FiBL soveltaa ohjeistoa omassa yrityksille tarjoamassaan palvelussa toiminnan kestävyyden kokonaisvaltaiseen arviointiin, kehittämiseen ja viestimiseen. Ohjeisto on rakennettu siten, että siinä voidaan hyödyntää muista järjestelmistä tulevaa tilastotietoa kuten elinkaarianalyysejä. Ohjeisto on myös tarkoitettu ohjaamaan koko kansainvälistä elintarvikeketjua sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävään toimintaan. Sen avulla yritykset voivat tarkastella itse omaa suoritumistaan ja kehittymistään, mutta se on myös riippumaton työkalu ulkopuolisille arvioijille.

Saksassa ja Ruotsissa ollaan jo liikkeellä

Saksalainen luomujatkojalostajien ja markkinoijien järjestö BNN on toteuttanut yhteistyössä jäsenyritystensä kanssa SAFA:a vastaavan työkalun. Se koostuu 122 kysymyksestä, joiden perusteella kartoitetaan nykytilanne ekologisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa kestävyyden kysymyksissä. Yritykset ovat kiinnostuneita työkalun kehittämisestä, koska asiakkaat ovat yhä kiinnostuneempia aiheesta ja luomutoimijoilta edellytetään parempaa näyttöä kuin tavanomaisilta yrityksiltä, kertoi työkalua esitellyt Karin Wegner. BNN:n reilusta 70 jäsenyrityksestä noin 40 prosenttia lähti jo vuonna 2011 mukaan hankkeeseen.

Ruotsin KRAV:in säännöt perustuvat valtiollisiin ympäristötavoitteisiin, jotka sisältävät ilmastovaikutusten vähentämisen, puhtaan ilman, happamoitumisen, ympäristömyrkyt, otsonikerroksen suojelun, rehevöitymisen estämisen, järvien ja jokien suojelun, hyvälaatuisen pohjaveden ja tasapainoisen meriekosysteemin. KRAV-hyväksyntä edellyttää jo nyt yrityksiltä järjestelmällistä ympäristöjohtamista. Lisäksi aiheeseen liityen on vaatimuksia kemikaalien ja puhdistusaineiden suhteen, tiukemmat lisä- ja apuainevaatimukset ja vaatimuksia energiankäytön rajoittamiselle. KRAV:in toimintaa esitteli Per Rosander.

Ulrike Häußler esitteli saksalaista ”common welfare economy” eli yhteisöllisen talouden hanketta. Siinä yritysten liiketoimintaa arvioidaan ja palkitaan sen mukaan kuinka ne edistävät yhteistä hyvää. Näin pyritään välttämään nykyisen talouden kestävyyden ongelmia, jotka aiheutuvat kilpailusta ja oman edun tavoittelusta. Hankkeessa tuetaan yhteisestä sopimuksesta niiden yritysten menestymistä, jotka toimivat kestävän kehityksen kriteerien mukaan.

Alan pitkä kokemus esiin

Työpajassa pohdittiin sitä, miten luomuala voisi paremmin tuoda esiin ympäristöosaamistaan ja pitkää kokemukseen perustuvaa tietoaan. Toisin kuin tavanomaisella puolella, jossa yksittäiset yritykset ovat lähteneet kehittämään omia ympäristömerkintöjään itselleen kätevistä kestävyyden osa-alueista, halutaan luomussa rakentaa kaikille yhteistä ja kaikki kestävyyden kriteerit huomioivaa arviointia. Näin yrityksillä on työkalu todelliseen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja oman suoriutumisen mittaamiseen eikä vain viherpesuun. Tässä työssä tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

Työpajan loppuraportissa todetaan, että luomualan tulee olla edelläkävijä kestävyyden rakentamisessa ruokamarkkinoilla. Tarvitaan tasapainon luomista lainsäädännön edellytysten ja alan oman kehitystyön välille. Kuluttajat eivät myöskään ole pelkkiä kohteita markkinoilla vaan heille on annettava oma vastuunsa ja mahdollisuus toimia yhteistyössä. Kestävyys ei saa olla vain markkinoiden tavoitteena vaan alan on toimittava aktiivisena myös poliittisessa prosessissa. Onhan luomussa kehitetty kestävyyttä pitkään ja sitä voidaan hyödyntää kaikkien hyväksi. Tarvitaan tavoitteet siitä, missä haluamme olla 5-20 vuoden päästä.

Luomujatkojalostuksen konfrenssin nettisivut ja materiaalit: http://organicfoodprocessing.eu

FAO:n SAFA-ohjeiden luonnos löytyy osoitteesta:

http://www.fao.org/fileadmin/user_upload/suistainability/SAFA/SAFA_Guidelines_draft_Jan_2012.pdf

BNN:n hankkeesta saksaksi: http://www.n-bnn.de/cms/website.php?id=/de/projekte/nachhaltigkeit/bnn-nachhaltigkeitsmonitor.html

KRAV:in säännöt löytyvät täältä: http://www.krav.se/KravsRegler/

Ruotsin valtion ympäristötavoitteet: http://www.miljomal.se

Artikkeli on kirjoitettu maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa.

Se on julkaistu alunperin Luomu.fi -sivustolla:

http://luomu.fi/tietopankki/luomujatkojalostuskonferenssi-2012-frankfurt-teema-laatu/

Alexandra Thöring vetää työpajaa

”Luomujatkojalostajan opas” julkaistiin tänään

March 15, 2013 by Erkki

perjantaina 15.3.2013 klo 13.00–16.00.

LJJOnet

Luomujatkojalostajan opas on laadittu yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun Luomua lautaselle – luomuruokaa julkisiin ruokapalveluihin –hankkeen ja Kurmakka Organic Food Oy:n Luomujatkojalostus vauhtiin –hankkeen kanssa. Molemmissa hankkeissa rahoittajana toimii Maa- ja metsätalousministeriö.

Opas tuo apua luomujatkojalostuksen parissa työskenteleville ja auttaa alkuun luomutuotteiden jalostuksesta kiinnostuneita. Sitä voidaan käyttää myös opetusmateriaalina, sillä se sisältää oleelliset tiedot luomusta liiketoiminnassa, tuotannossa ja markkinoilla.

Oppaan voi ladata ilmaiseksi täältä.

Ohjelma:

Opas-hankkeen vetäjät Henry Lybäck Laurea Ammattikorkeakoulusta ja Marja Nuora Kurmakka – Organic Foodista avasivat seminaarin.

13.10: Fantasirik ekologisk produktutveckling, Heikki Manner

Luomujatkojalostusopas julkaistiin myös ruotsiksi: “Guide för förädling av ekologiska produkter”. Myös Heikki Mantereen puheenvuoro seminaarissa oli toisella kotimaisella.

13.40: Luomujatkojalostajan selviytyminen lakiviidakossa, Jaana Elo

14.00: Luomu ja yrittäjyys, Mia Aitokari

14.20: Maljankohotus ja suolaista purtavaa

Luomujatkojalostusoppaan kirjoittajat Milla Harjula, Heikki Manner ja Marja Nuora kohottelevat maljoja.

14.45: Luomun käyttöönoton tulevaisuus ja ratkaisut HoReCa -sektrorilla, Ilari Paananen

15.00: Luomujatkojalostajan Oppaan esittely, Marja Nuora

15.40: Keskustelua

16.00: Tilaisuus päättyy

2nd IFOAM EU Group Conference on organic food processing

September 17, 2012 by Erkki

IFOAM EU Group on eurooppalainen luomualan yhteistyöjärjestö ja osa kansainvälistä IFOAM järjestöä. Euroopassa sen jäseninä on yli 300 organisaatiota, järjestöä ja yritystä EU:sta, ETA-maista ja EU-kandidaattimaista. Suomesta IFOAM:n jäseniä ovat Luomu-liitto, Organic Food Finland ja MaBio Oy. Jäsenyys on avoin myös mm valmistaville yrityksille ja on myös tapa tukea luomun kehittymistä kansainvälisesti.

IFOAM EU Group järjestää toisen kerran “Organic Food Processing” konferenssin 26.-27.11.2012 Frankfurtissa. Konferenssi on paitsi tilaisuus osallistua ja tutustua eurooppalaiseen luomujatkojalostukseen liittyvään keskusteluun ja verkottua, myös mahdollisuus sponsoroida konferenssin järjestelyjä ja siten saada omalle yritykselle eurooppalaista näkyvyyttä. Lisätietoja sponsorointimahdollisuuksista saa meiltä.

IFOAM EU Group

2nd Organic Food Processing Conference

Tutustu myös muihin palveluihimme luomualalle: www.organic-finland.com.

terveisin,
Erkki Pöytäniemi

luomuliiketoiminnan ja kansainvälistymisen asiantuntija