Luomumaataloutta Ranskan Rhône Alpesissa

December 11, 2013 by Erkki

Teksti ja kuvat: Erkki Pöytäniemi

Juttu on julkaistu Luomulehden numerossa 6/2013 (Lehden kansikuva on jutussa mainitun Vercor-Bleu juustovalmistajan myymälästä)

Luomu on Ranskassa kovassa nosteessa sekä luomuviljelyn että luomumarkkinan osalta. Ranska on Saksan jälkeen Euroopan suurin luomumarkkina (yli 4 miljardia euroa) ja luomuviljelty pinta-alakin on yli miljoona hehtaaria. Luomun osuus peltoalasta on tosin vain 3,7%. Suhteellisesti eniten luomua on Rhônes Alpesin alueella Kaakkois-Ranskassa ja erityisesti Drômen departementissa, jossa luomun osuus on jo lähes 15%. Drômen alueella luomua myös tuetaan enemmän kuin muualla Ranskassa.

Olin kutsuttuna vieraana Drômen pääkaupungissa Valencessa joka toinen vuosi järjestettävässä neljänsissä Tech&Bio -tapahtumassa eli Euroopan suurimmassa luomumaatalousnäyttelyssä (18.-19.9.2013). Järjestäjät olivat kovasti toivoneet saavansa delegaation Suomestakin, mutta sen sijaan saivatkin minut ja ”Tarinoita suomalaisesta luomusta” valokuvanäyttelyn. Lisäksi pidin suomalaista luomua esittelevän puheenvuoron Agence Bion järjestämässä konferenssissa ja onnistuin luovuttamaan ”Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan Ranskan maatalousministeri Stéphane Le Foll’lle omistuskirjoituksella varustettuna.

Erkki luovuttaa “Tarinoita suomalaisesta luomusta” -kirjan Ranskan maatalousministeri Stéphane Le Foll’lle omistuskirjoituksella varustettuna. Taas tehtiin Suomea tunnetuksi maailmalla…

Tech&Bio tapahtuma muistuttaa paljon suomalaista maatalousnäyttelyä. Sijaintipaikka on ”La Lycee le Valentin” -maatalouskoulu, jonka 51 hehtaaria ja 40 lypsävän karja on kokonaan luomutuotannossa. Koulussa annetaan luomumaatalouskoulutusta. Näyttelyn järjestää Drômen Maatalouskamari (Chambre de Agriculture), joka vastaa myös mm maatalousneuvonnasta. Näytteilleasettajina on alan järjestöjä, tutkimuslaitoksia ja erilaisia palveluntarjoajia ja tietenkin kone- ja laitevalmistajia alkaen varsin järeistä maanmuokkaus ja kompostinkääntökoneista aina hevosvetoisiin työkaluihin asti. Erona suomalaiseen maatalousnäyttelyyn on, että kohderyhmänä on nimenomaan viljelijät ja alan ammattilaiset – ei siis kuluttajat – ja tapahtuman ohessa on valtava seminaaritarjonta erilaisista luomutuotantoon liittyvistä aiheista. Tapahtuman järjestäjillä on kova pyrkimys tehdä tapahtumasta kansainvälinen ja siksi useimmissa seminaareissa on simultaanitulkkaus englanniksi. Tänä vuonna tapahtumassa kävi 15 ulkomaista delegaatiota. Vastaavaa luomumaatalousnäyttelyä ei muualta löydy, minkä vahvistivat myös tapaamani saksalaiset messuvieraat. Näkemäni perusteella olen valmis vahvasti suosittelemaan suomalaisen delegaation kokoamista seuraavaan Tech&Bio -tapahtumaan 2015. Huomionarvoista on, että ranskalaiseen tapaan ulkomaalaisten delegaatioiden osallistumista myös tuetaan. Alkutuotannon parissa työskenteleville tapahtuma antaa varmasti enemmän kuin BioFach messut Saksassa.

Tapahtuman jälkeisenä perjantaina lyöttäydyin ryhmään, joka vieraili Vercorin mahtavan kauniila vuoristoalueella lypsykarjatilalla ja osuuskuntameijerissä. Kysymyksessä oli kolmivuotisen tutkimushankeen (Luomumaidon tuotannon kehittäminen vuoristoalueilla) päättymiseen liittyvä retki – ikävä kyllä en ehtinyt osallistumaan hankkeen päätösseminaariin. Hankkeessa selvitettiin vuoristoalueiden lypsykarjatilojen siirtymistä luomuun ja siirtymisen esteitä. Kaksi suurinta estettä ovat jakelukanavan löytäminen luomumaidolle ja rehukustannuksen nousu.

Maisema on mahtava. Ja kuvan pellot ja karja on luomussa!

Ranskassa on paljon pieniä meijeriosuuskuntia, jotka eivät välttämättä ole kiinnostuneita luomusta. Pienet osuuskuntameijerit valmistavat yleensä paikallisia – usein nimisuojattuja (AOP) – erikoisuuksia, esimerkiksi juustoja, jolloin tavanomaisellekin maidolle saadaan lisäarvoa. Omasta osuuskunnasta eroaminen voi olla henkisesti vaikeaa ja jos alueella ei ole lainkaan luomumaitoa keräilevää meijeriä on suoramyynti ainoa mahdollisuus. Käytännössä suoramyynti tarkoittaa maidon jalostusta, jolloin kynnys siihenkin on korkea.

Vuoristoalueiden maitotiloilla rehustus perustuu laiduntamiseen, kuivaheinään ja säilörehuun sekä maissin ja seosviljan viljelyyn. Viljelyjärjestelmä on lähes sama sekä tavanomaisilla että luomutiloilla ja ero ranskalaisiin maissiruokintaan perustuviin teholypsytiloihin on suuri. Valkuaisrehu joudutaan ostamaan useimmiten soijakakun muodossa, joka tällä hetkellä maksaa luomuna 900 euroa tonnilta. Tuotostasot ovat 5000-7000 litran paikkeilla. Luomuun siirtyminen ei tuo merkittäviä säästöjä esimerkiksi lannoitekustannuksiin, mutta luomurehun kalleus lisää kustannuksia merkittävästi. Tästä huolimatta useita tuottajia on viime vuosina siirtynyt luomuun. Yhtenä syynä saattaa olla Drômen maatalouskamarin selvästikin hyvin arvostettu luomuneuvoja Jean-Pierre Manteaux – toisena se, että luomun lisähinta on riittävä kattamaan rehukustannuksen ja luomulla on kysyntää.

Tila, jolla vierailimme, Gaec de Roche Rousse, on kahden viljelijän yhteisyritys. GAEC (Groupement agricole d’exploitation en commun) on eräänlainen maatalousyhtymä, joka on hyvin tyypillinen Ranskassa ja jolle on oma lainsäädäntö. Gaec de Roche Rousse on kahden viljelijän yhtymä, johon etsitään kolmatta osakasta, koska työtä on kahdelle liikaa. Sen, että tilalle etsitään osakasta eikä työntekijää, selittää Ranskan lainsäädäntö. Toisaalta työntekijän työaika on Ranskassa vain 35 tuntia viikossa, kun taas tilan viljelijät tekevät yli 50 tunnin työviikkoa. Toisaalta verotus pysyy pienempänä, kun liikevaihto osakasta kohti pysyy tietyn rajan alla. Eli kolmas osakas mahdollistaisi tilan liikevaihdon kasvattamisen ilman verorajan ylittymistä, mutta työntekijä ei. Tila jalostaa suurimman osan maidostaan itse juustoiksi. Tila on osakkaana paikallisessa viljelijöiden myyntiosuuskunnassa, jossa on 17 osakasta. Pääsääntöisesti osakkailla on eri tuotantosuunnat, jolloin he eivät kilpaile keskenään. Osuuskunnalla on kaksi kauppaa ja se käy säännöllisesti kaksilla markkinoilla. Kaikilla osakkailla on velvoite tehdä työtä kaupoissa ja markkinoilla, mihin Gaec de Roche Rousse tapauksessa menee kaksi työpäivää viikossa. Toisaalta lähes koko tuotanto saadaan myytyä osuuskunnan kautta.

Gaec de Roche Rousse tilalla juustojen valmistuksesta vastaava Daniel Vignon tarjoilee virailijoille maistiaisia.

Tila on kasvanut 1999 13 hehtaarista nykyiseen 90 hehtaariin ja 8 lehmästä nykyiseen 35 lehmään. Rotu on perinteinen ”La Montbeliarde”, jota käytetään erityisesti juustotiloilla sen maidon koostumuksen takia. Keskituotos on 5400 litraa ja vuodessa 184000 litraa, josta 150000 litraa jalostetaan tilalla juustoiksi ja 34000 toimitetaan osuuskunnalliseen Vercors Lait -meijeriin. Meijeriin toimitetaan lähinnä viikonloppujen maito, jolloin yhtymän viljelijät saavat vuorotellen joka toisen viikonlopun vapaaksi. Karkearehun osalta tila on omavarainen ja oma seosvilja kattaa 50% väkirehutarpeesta. Eläimet ovat sisäruokinnassa 6 kk. Tilan kannattavuus on hyvä.

Tilavierailun jälkeen vierailimme alueellisessa ”Vercors Lait” meijeriosuuskunnassa. Paikalliset viljelijät ostivat meijerin takaisin Lactalikselta (maailman suurin meijeriyritys) 1998. Osuuskunnassa on 70 jäsentä, joista 10 luomuviljelijää. Lisäksi luomumaidon keräily on järjestetty yhdessä Sodiaal meijeriyrityksen (Ranskan suurin meijeriosuuskunta) kanssa, jolloin samaan keräilyyn saadaan myös Sodiaalin samalla alueella olevat 13 luomutuottajaa. Siten Vercors Lait”in käsittelemästä maidosta 1/3 on luomua. Keräilyn kannattava järjestäminen edellyttää 3 miljoonaa litraa vuodessa (25000 litran keräilyauto joka kolmas päivä). Tavanomaisen maidon tuottajahinta on 34-35 c/litra – luomusta tuottaja saa 8c luomulisän. Meijerin päätuote on nimisuojattu (AOP) ”Bleu du Vercors” sinihomejuusto, jota tuottaa vain ”Vercors Lait” meijeri ja yhdeksän tuottajaa (mm Roche Rousse). Kaikki tuotteet myydään osuuskunnan omassa kaupassa, joista toinen on meijerin yhteydessä ja toinen Grenoblessa. Markkinointi perustuu enemmän nimisuojattuun tuotteeseen kuin luomuun. Luomun ongelmana pidetään sitä, että suuret valmistajat ja elintarvikeketjut valmistavat ja myyvät luomutuotteita, jolloin luomun tuomaa lisäarvoa on pienen toimijan vaikea hyödyntää.

Vierailu Vercorissa tarjosi mielenkiintoisen pikakatsauksen erittäin kauniin vuoristoalueen luomumaidontuotantoon ja juustoihin. Kannattaa laittaa vuoden 2015 kalenteriin syyskuun kohdalle muistutus Tech-Bio -tapahtumasta ja varata aikaa myös tilavierailuihin, joita tapahtuman yhteydessä järjestetään. Esimerkiksi Luomuliitto voisi toimia suomalaisen luomudelegaation kokoajana.

Kuvagalleriaan

[photoshelter-gallery g_id=”G0000L3hLiQJdVr8″ g_name=”France-Ranska-bio-organic” width=”600″ f_fullscreen=”t” bgtrans=”t” pho_credit=”iptc” twoup=”f” f_bbar=”t” f_bbarbig=”f” fsvis=”f” f_show_caption=”t” crop=”f” f_enable_embed_btn=”t” f_htmllinks=”t” f_l=”t” f_send_to_friend_btn=”f” f_show_slidenum=”t” f_topbar=”f” f_show_watermark=”t” img_title=”casc” linkdest=”c” trans=”xfade” target=”_self” tbs=”5000″ f_link=”t” f_smooth=”f” f_mtrx=”t” f_ap=”t” f_up=”f” height=”400″ btype=”old” bcolor=”#CCCCCC” ]

Tanska BioFach Kiinassa Shanghaissa

May 27, 2013 by Erkki

Tätä kirjoittaessani olen jo takaisin Suomessa – tai oikeammin kirjoitin suuren osan alla olevasta tekstistä paluulennolla jatkona edelliselle lyhyelle postaukselle paikanpäältä. Tällekin tulee vielä jatkoa jahka ehdin kirjoittaa…

Kiinan BioFachissa oli myös mielenkiintoinen seminaariohjelma ja simultaanitulkkaus oli niin hyvälaatuinen, että esityksiä viitsi kuunnellakin. Käydessäni samassa tapahtumassa 4 vuotta sitten avainpuhujat olivat länsimaisia ja he olivat kertomassa kiinalaisille, mitä luomu on. Nyt ei enää lähdetty ihan perusteista ja kiinalaiset pitivät itse erittäin hyviä esityksiä. Moni kiinalaisen luomualan pioneeri on alunperin Taiwanilta – niin myös jotkut puhujista. Mm Zhao Junji Shanghai Organic Agriculture Co:sta piti hyvän esityksen siitä, millainen on hyvin hoidettu luomutila ja puhui luomusta kokonaisvaltaisena holistisena ajattelutapana. Hauskana yksityiskohtana oli koulutettujen kanaparvien käyttö kasvihuoneiden kasvinsuojelussa ja kasvijätteiden hävittämisessä. Esitykset jäljitettävyydestä ja internetkaupasta osoittivat kuinka sujuvasti kiinalaiset yhdistävät tietotekniikan luomuun. Kiinan kaltaisessa maassa kuluttajien massa ei ole tavoitettavissa vain kivijalkakauppoja perustamalla. Ainoa skaalautuva tapa tavoittaa sadat miljoonat kuluttajat on internetkauppa. Hu Yang Wulumuqi West Area Huaxin Network technology Co. Ltd:stä kertoi, että he pystyvät internetin kautta myymään 50000 kg luomuomenaa päivässä. Kiinalaisten nettikauppojen logistiikasta kertoo myös se, että he pystyvät järjestämään viljellyn luomumustikan ennakkomyynnin ja toimittamaan tuhannet rasiat tuoreena kuluttajille. Toisaalta luomutuotteiden jäljitettävyysjärjestelmää rakentava Zhejiang Evotrue Net technology Co Ltd on pystynyt kytkemään kaikkien 16 sertifioijan tietokannat samaan järjestelmään – tehtävä, joka ei länsimaissa tunnu onnistuvan.

Seminaarisali oli tupaten täynnä erittäin tarkkaavaista yleisöä, joka otti älypuhelimillaan ja iPadeillään kuvia kaikkien esitysten kalvoista. Esitystä pitämässä johtaja Wang Maohua luomuvalvontaa Kiinassa hallinoivasta virastosta – siis kiinalaisen luomun mahtimiehiä.

Myös ulkomaiset puhujat tunnustivat Kiinan luomulainsäädännön maailman tiukimmaksi – ehkä tanskalaisten puheenvuoroissa se kuullosti liikaakin suitsutukselta. Lainsäädäntö on kuitenkin yhdistelmä muista tärkeimmistä luomulainsäädännöistä (EU, USA, Japani) omine tiukennoksineen. Lainsäädännön voimaantulo 2012 eliminoi Kiinassa kolmasosan luomutoimijoista markkinoilta. Samalla se eliminoi suuren osa ulkomaisista luomutuotteista, joita BioFachissa ja kaupoissa näkyikin selvästi vähemmän kuin 4 vuotta sitten. Kiinan luomumarkkinan koko jäi edelleen hiukan hämäräksi. Avauspuheenvuoron pitänyt CNCA:n (Certification and Accreditation Administration of the People’s Republic of China) Wang Maohua kertoi sen olleen 2011 (ennen lainsäädännön voimaantuloa) uskomattomat 60 miljardia renmimbiä eli lähes 10 miljardia euroa ja markkinaosuus 1%. Lukua on vaikea uskoa – onhan maailman luomumyynti yhteensä 50 miljardia euroa, johon Kiina nyt toisi 10 miljardia lisää (aikaisemmat arviot ovat vain murto-osa tästä). Kiinalaisten asiantuntijoiden kanssa käymissäni keskusteluissa 3 miljardia pidettiin oikeampana lukuna ja korostettiin, että merkittävä osa luomumyynnistä muodostuu kiinalaisille tyypillisestä lahjaostamisesta (perhe, sukulaiset, pomot, muut liiketutut – välillä menee lahjonnan puolelle), jolloin yhden likööripullon tai muun erikoistuotteen hinta voi helposti olla satoja euroja. Toisaalta esimerkiksi luomuvihannekset ovat helposti 10x kalliimpia kuin tavanomaiset eli 1% markkinaosuus voidaan saavuttaa 0,1% volyymiosuudella. Joka tapauksessa mielikuva siitä, että Kiinan luomutuotanto olisi vain vientiä varten kotimarkkinan ollessa merkityksetön on selvästi väärä – viennin arvoksi arvioidaan ”vain” 300 miljoonaa euroa.

Länsimaisten näytteilleasettajien vähyys oli silmiinpistävää. Tämä johtuu Kiinan luomusertifioinnista, jonka järjestäminen on ennenkaikkea kallista. Minkäänlaisia ekvivalensseja tai ulkomaisten sertifioijien akreditointeja ei ole, joten kiinalaiset tarkastajat matkustavat paikan päälle. Kysyin arviota sertifiointikustannuksesta kiinalaiselta sertifioijalta kuvaten tapauksen, jossa olisi yksi valmistaja ja 5 viljelijää – siis jokin yhden raaka-aineen tuote – ja liikevaihto noin puoli miljoonaa euroa. Sertifiointimaksu olisi vuodessa noin 10.000 euroa, jonka päälle tulee kiinalaisten tarkastajien matka- ja majoituskulut sekä tulkkaus. Ei siis mitään halpaa huvia. Myös Arlan edustaja käytäväkeskusteluissa vahvisti kustannustason, joka heidän kohdalla on ollut vielä huomattavasti korkeampi. He olivat myös kanssani samaa mieltä siitä, ettei ekvivalenssisopimusta ole lähiaikoina luvassa – eikä esteenä ole välttämättä Kiina vaan EU. Euroopassa kuitenkin nähdään kiinalaisten luomutuotteiden vyöry Eurooppaan suurempana uhkana kuin Kiinan markkina mahdollisuutena. Jos Kiinan luomumarkkina kiinnostaa lusikka on otettava kauniisti käteen – niin tanskalaiset nyt tekevät. Kiinalaisilta kuulin myös, että sertifioijat ovat juuri palanneet Italiasta, jossa lähiaikoina tulee olemaan useita kiinalaisen luomusertifikaatin omaavia yrityksiä. Nopeat syövät hitaat…

Yllättäen listalla maista, joista yrityksiä on luomusertifioitu kiinalaisittain oli myös Suomi. Kysellessäni asiaa sertifioijien osastoilla, kävi ilmi, että kyseessä on Valio ja tuotteella oli jotakin tekemistä laktoosin kanssa. Omana veikkauksena arvelisin, että tuote menee Arlalle, ei suoraan Kiinaan.

Tanskan Elintarvikeviraston (Fødevarestyrelsen) varapääjohtaja Annelise Fenger kertoo kiinalaisyleisölle tanskalaisesta luomusta.

Toki paikalla oli joitakin länsimaisia – valtaosin eurooppalaisia – näytteilleasettajia, mutta tanskalaisten osuus oli silmiinpistävin. Se tosin rajoittui yhteen yritykseen – Arlaan, mutta seminaarissa oli lisäksi arvovaltaisia tanskalaisia puhujia. Eviraa vastaavan (Danish Veterinary and Food Administration) varapääjohtajan (Deputy Director General) Annelise Fengerin puheenvuoro keskittyi tanskalaisen ruokaturvallisuuden ja luomuvalvonnan esittelyyn, mutta sisälsi joitakin mielenkiintoisia täkyjä, kuten ehdotuksen, että he (siis tanskalainen viranomaisvalvonta) voisivat suorittaa kiinalaisen lainsäädännön mukaiset luomutarkastukset, EU:n luomulogon promootiota ja vakuutuksen siitä, että tanskalaiset ilman nitriiittiä valmistetut luomulihajalosteet valmistetaan ilman minkäänlaista riskiä ruokaturvallisuudelle. Hän myös antoi tunnustusta kiinalaiselle luomulainsäädännölle, mm vaatimukselle, että pakkausmateriaalin on oltava kierrätettyä. Arlan Kiinan toimintojen johtaja Leif Haaman kertoi puheenvuorossaan Arlan osakkuusyhtiön (Inner Mongolia Mengniu Dairy Industry) toiminnasta ja Arlan luomuliiketoiminnasta. Kaikki Kiinassa jalostettava luomumaito tulee heille Euroopasta – käytännössä Tanskasta.

Kaupallisista suhteista vastaava johtaja Jan Lausten Tanskan Maatalous ja elintarvikeneuvostosta, joka vastaisi yhdistettyä ETL:ää ja MTK:ta, piti myös oman tanskalaista luomua ja luomuosaamista suitsuttavan puheenvuoronsa. Itse asiassa koko tanskalaisen elintarvikesektorin visio on kestävä kasvu: enemmän tuotantoa vähemmillä panoksilla, luonnon ja ympäristön kunnioitus, kohti fossiilisista polttoaineista vapaata taloutta. Hienoja tavoitteita elintarviketuotannon tehokkuuden mallimaasta, joka tuottaa 4x enemmän ruokaa kuin kuluttaa. Uskottavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta meillä Suomessa tällaisia tavoitteita ei oikein osata edes asettaa. Julkisesti julkituodut tavoitteet tuppaavat kuitenkin jollakin tavalla ohjaamaan toimintaakin, mistä Tanskan asema luomun eturivin maana on hyvä esimerkki.

Tanskan viennistä Kiinaan yli puolet on maatalous ja elintarvikesektorista (n 2 miljardia euroa) ja Kiina on Tanskan elintarvikeviennille Saksan jälkeen toiseksi tärkein kohdemaa. Ilmeisesti samaan pyritään myös luomuviennin osalta. Arlan ja 40 tanskalaisen tuottajan lisäksi myös toinen meijeriyritys, Thise Meijeri, on saanut kiinalaisen luomusertifioinnin ja sianlihan osalta Danish Crownin sertifiointi on meneillään. Tanskalaiset tekivät siis BioFach Kiinassa luomuvienninedistämistä varsin korkealla tasolla ja saavuttivat huomattavan näkyvyyden ja Arlalla oli tapahtumassa näyttävä osasto. Tällä hetkellä Arlalta on Kiinan markkinoilla lastenruokatuotteita ja nestemmäiset UHT maitotuotteet ovat tulossa markkinoille heinäkuussa 2013. Tavoitteena on 70 miljoonaa litraa vastaavan luomumaitotuotteiden vienti Kiinaan vuositasolla.

Katso tästä kuvasarja BioFach Shanghaista:

[photoshelter-gallery g_id=”G00000p3u_evt9wc” g_name=”BioFach-China-Shanghai-2013″ width=”600″ f_fullscreen=”t” bgtrans=”t” pho_credit=”iptc” twoup=”f” f_bbar=”t” f_bbarbig=”f” fsvis=”f” f_show_caption=”t” crop=”f” f_enable_embed_btn=”t” f_htmllinks=”t” f_l=”t” f_send_to_friend_btn=”f” f_show_slidenum=”t” f_topbar=”f” f_show_watermark=”t” img_title=”casc” linkdest=”c” trans=”xfade” target=”_self” tbs=”5000″ f_link=”t” f_smooth=”f” f_mtrx=”t” f_ap=”t” f_up=”f” height=”400″ btype=”old” bcolor=”#CCCCCC” ]