Tanska BioFach Kiinassa Shanghaissa

Tätä kirjoittaessani olen jo takaisin Suomessa – tai oikeammin kirjoitin suuren osan alla olevasta tekstistä paluulennolla jatkona edelliselle lyhyelle postaukselle paikanpäältä. Tällekin tulee vielä jatkoa jahka ehdin kirjoittaa…

Kiinan BioFachissa oli myös mielenkiintoinen seminaariohjelma ja simultaanitulkkaus oli niin hyvälaatuinen, että esityksiä viitsi kuunnellakin. Käydessäni samassa tapahtumassa 4 vuotta sitten avainpuhujat olivat länsimaisia ja he olivat kertomassa kiinalaisille, mitä luomu on. Nyt ei enää lähdetty ihan perusteista ja kiinalaiset pitivät itse erittäin hyviä esityksiä. Moni kiinalaisen luomualan pioneeri on alunperin Taiwanilta – niin myös jotkut puhujista. Mm Zhao Junji Shanghai Organic Agriculture Co:sta piti hyvän esityksen siitä, millainen on hyvin hoidettu luomutila ja puhui luomusta kokonaisvaltaisena holistisena ajattelutapana. Hauskana yksityiskohtana oli koulutettujen kanaparvien käyttö kasvihuoneiden kasvinsuojelussa ja kasvijätteiden hävittämisessä. Esitykset jäljitettävyydestä ja internetkaupasta osoittivat kuinka sujuvasti kiinalaiset yhdistävät tietotekniikan luomuun. Kiinan kaltaisessa maassa kuluttajien massa ei ole tavoitettavissa vain kivijalkakauppoja perustamalla. Ainoa skaalautuva tapa tavoittaa sadat miljoonat kuluttajat on internetkauppa. Hu Yang Wulumuqi West Area Huaxin Network technology Co. Ltd:stä kertoi, että he pystyvät internetin kautta myymään 50000 kg luomuomenaa päivässä. Kiinalaisten nettikauppojen logistiikasta kertoo myös se, että he pystyvät järjestämään viljellyn luomumustikan ennakkomyynnin ja toimittamaan tuhannet rasiat tuoreena kuluttajille. Toisaalta luomutuotteiden jäljitettävyysjärjestelmää rakentava Zhejiang Evotrue Net technology Co Ltd on pystynyt kytkemään kaikkien 16 sertifioijan tietokannat samaan järjestelmään – tehtävä, joka ei länsimaissa tunnu onnistuvan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Seminaarisali oli tupaten täynnä erittäin tarkkaavaista yleisöä, joka otti älypuhelimillaan ja iPadeillään kuvia kaikkien esitysten kalvoista. Esitystä pitämässä johtaja Wang Maohua luomuvalvontaa Kiinassa hallinoivasta virastosta – siis kiinalaisen luomun mahtimiehiä.

Myös ulkomaiset puhujat tunnustivat Kiinan luomulainsäädännön maailman tiukimmaksi – ehkä tanskalaisten puheenvuoroissa se kuullosti liikaakin suitsutukselta. Lainsäädäntö on kuitenkin yhdistelmä muista tärkeimmistä luomulainsäädännöistä (EU, USA, Japani) omine tiukennoksineen. Lainsäädännön voimaantulo 2012 eliminoi Kiinassa kolmasosan luomutoimijoista markkinoilta. Samalla se eliminoi suuren osa ulkomaisista luomutuotteista, joita BioFachissa ja kaupoissa näkyikin selvästi vähemmän kuin 4 vuotta sitten. Kiinan luomumarkkinan koko jäi edelleen hiukan hämäräksi. Avauspuheenvuoron pitänyt CNCA:n (Certification and Accreditation Administration of the People’s Republic of China) Wang Maohua kertoi sen olleen 2011 (ennen lainsäädännön voimaantuloa) uskomattomat 60 miljardia renmimbiä eli lähes 10 miljardia euroa ja markkinaosuus 1%. Lukua on vaikea uskoa – onhan maailman luomumyynti yhteensä 50 miljardia euroa, johon Kiina nyt toisi 10 miljardia lisää (aikaisemmat arviot ovat vain murto-osa tästä). Kiinalaisten asiantuntijoiden kanssa käymissäni keskusteluissa 3 miljardia pidettiin oikeampana lukuna ja korostettiin, että merkittävä osa luomumyynnistä muodostuu kiinalaisille tyypillisestä lahjaostamisesta (perhe, sukulaiset, pomot, muut liiketutut – välillä menee lahjonnan puolelle), jolloin yhden likööripullon tai muun erikoistuotteen hinta voi helposti olla satoja euroja. Toisaalta esimerkiksi luomuvihannekset ovat helposti 10x kalliimpia kuin tavanomaiset eli 1% markkinaosuus voidaan saavuttaa 0,1% volyymiosuudella. Joka tapauksessa mielikuva siitä, että Kiinan luomutuotanto olisi vain vientiä varten kotimarkkinan ollessa merkityksetön on selvästi väärä – viennin arvoksi arvioidaan ”vain” 300 miljoonaa euroa.

Länsimaisten näytteilleasettajien vähyys oli silmiinpistävää. Tämä johtuu Kiinan luomusertifioinnista, jonka järjestäminen on ennenkaikkea kallista. Minkäänlaisia ekvivalensseja tai ulkomaisten sertifioijien akreditointeja ei ole, joten kiinalaiset tarkastajat matkustavat paikan päälle. Kysyin arviota sertifiointikustannuksesta kiinalaiselta sertifioijalta kuvaten tapauksen, jossa olisi yksi valmistaja ja 5 viljelijää – siis jokin yhden raaka-aineen tuote – ja liikevaihto noin puoli miljoonaa euroa. Sertifiointimaksu olisi vuodessa noin 10.000 euroa, jonka päälle tulee kiinalaisten tarkastajien matka- ja majoituskulut sekä tulkkaus. Ei siis mitään halpaa huvia. Myös Arlan edustaja käytäväkeskusteluissa vahvisti kustannustason, joka heidän kohdalla on ollut vielä huomattavasti korkeampi. He olivat myös kanssani samaa mieltä siitä, ettei ekvivalenssisopimusta ole lähiaikoina luvassa – eikä esteenä ole välttämättä Kiina vaan EU. Euroopassa kuitenkin nähdään kiinalaisten luomutuotteiden vyöry Eurooppaan suurempana uhkana kuin Kiinan markkina mahdollisuutena. Jos Kiinan luomumarkkina kiinnostaa lusikka on otettava kauniisti käteen – niin tanskalaiset nyt tekevät. Kiinalaisilta kuulin myös, että sertifioijat ovat juuri palanneet Italiasta, jossa lähiaikoina tulee olemaan useita kiinalaisen luomusertifikaatin omaavia yrityksiä. Nopeat syövät hitaat…

Yllättäen listalla maista, joista yrityksiä on luomusertifioitu kiinalaisittain oli myös Suomi. Kysellessäni asiaa sertifioijien osastoilla, kävi ilmi, että kyseessä on Valio ja tuotteella oli jotakin tekemistä laktoosin kanssa. Omana veikkauksena arvelisin, että tuote menee Arlalle, ei suoraan Kiinaan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tanskan Elintarvikeviraston (Fødevarestyrelsen) varapääjohtaja Annelise Fenger kertoo kiinalaisyleisölle tanskalaisesta luomusta.

Toki paikalla oli joitakin länsimaisia – valtaosin eurooppalaisia – näytteilleasettajia, mutta tanskalaisten osuus oli silmiinpistävin. Se tosin rajoittui yhteen yritykseen – Arlaan, mutta seminaarissa oli lisäksi arvovaltaisia tanskalaisia puhujia. Eviraa vastaavan (Danish Veterinary and Food Administration) varapääjohtajan (Deputy Director General) Annelise Fengerin puheenvuoro keskittyi tanskalaisen ruokaturvallisuuden ja luomuvalvonnan esittelyyn, mutta sisälsi joitakin mielenkiintoisia täkyjä, kuten ehdotuksen, että he (siis tanskalainen viranomaisvalvonta) voisivat suorittaa kiinalaisen lainsäädännön mukaiset luomutarkastukset, EU:n luomulogon promootiota ja vakuutuksen siitä, että tanskalaiset ilman nitriiittiä valmistetut luomulihajalosteet valmistetaan ilman minkäänlaista riskiä ruokaturvallisuudelle. Hän myös antoi tunnustusta kiinalaiselle luomulainsäädännölle, mm vaatimukselle, että pakkausmateriaalin on oltava kierrätettyä. Arlan Kiinan toimintojen johtaja Leif Haaman kertoi puheenvuorossaan Arlan osakkuusyhtiön (Inner Mongolia Mengniu Dairy Industry) toiminnasta ja Arlan luomuliiketoiminnasta. Kaikki Kiinassa jalostettava luomumaito tulee heille Euroopasta – käytännössä Tanskasta.

Kaupallisista suhteista vastaava johtaja Jan Lausten Tanskan Maatalous ja elintarvikeneuvostosta, joka vastaisi yhdistettyä ETL:ää ja MTK:ta, piti myös oman tanskalaista luomua ja luomuosaamista suitsuttavan puheenvuoronsa. Itse asiassa koko tanskalaisen elintarvikesektorin visio on kestävä kasvu: enemmän tuotantoa vähemmillä panoksilla, luonnon ja ympäristön kunnioitus, kohti fossiilisista polttoaineista vapaata taloutta. Hienoja tavoitteita elintarviketuotannon tehokkuuden mallimaasta, joka tuottaa 4x enemmän ruokaa kuin kuluttaa. Uskottavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta meillä Suomessa tällaisia tavoitteita ei oikein osata edes asettaa. Julkisesti julkituodut tavoitteet tuppaavat kuitenkin jollakin tavalla ohjaamaan toimintaakin, mistä Tanskan asema luomun eturivin maana on hyvä esimerkki.

20130524 Shanghai  8008

Tanskan viennistä Kiinaan yli puolet on maatalous ja elintarvikesektorista (n 2 miljardia euroa) ja Kiina on Tanskan elintarvikeviennille Saksan jälkeen toiseksi tärkein kohdemaa. Ilmeisesti samaan pyritään myös luomuviennin osalta. Arlan ja 40 tanskalaisen tuottajan lisäksi myös toinen meijeriyritys, Thise Meijeri, on saanut kiinalaisen luomusertifioinnin ja sianlihan osalta Danish Crownin sertifiointi on meneillään. Tanskalaiset tekivät siis BioFach Kiinassa luomuvienninedistämistä varsin korkealla tasolla ja saavuttivat huomattavan näkyvyyden ja Arlalla oli tapahtumassa näyttävä osasto. Tällä hetkellä Arlalta on Kiinan markkinoilla lastenruokatuotteita ja nestemmäiset UHT maitotuotteet ovat tulossa markkinoille heinäkuussa 2013. Tavoitteena on 70 miljoonaa litraa vastaavan luomumaitotuotteiden vienti Kiinaan vuositasolla.

Katso tästä kuvasarja BioFach Shanghaista:

 

Kiinan luomumarkkina kehittyy vauhdilla

Tulin eilen Shanghaihin oltuani Taipeissa kaksi päivää asiakaskäynneillä. Shanghaissa on parhaillaan menossa kolmipäiväinen BioFach – Kiina tapahtuma.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

BioFach – Kiina tapahtuman rekisteröitymispaikka ja sisäänkäynti Intex-hallilla.

Kävin samassa tapahtumassa viimeksi 2009, jolloin yleisvaikutelma oli, että suurin osa näytteilleasettajista odotti ulkomaisia ostajia ja varsinaisesti Kiinan markkinaa kehittäviä kiinalaisia yrityksiä oli vain muutama. Lisäksi silloin oli jonkin verran eurooppalaisia näytteilleasettajia tutkimassa Kiinan markkinoiden mahdollisuuksia. Tällä kertaa vaikutelma on huomattavasti parempi: näyttely on laajentunut kahteen halliin, kiinalaisia selkeästi kotimarkkinoilleen tähtääviä yrityksiä on runsaasti ja yleisöä todella paljon – ulkomaalaisia suhteellisen vähän. Ulkomaisia näytteilleasettajia on vähemmän johtuen uudesta kiinalaisesta luomulainsäädännöstä, joka on mm EU:n luomuasetusta tiukempi ja ennenkaikkea edellyttää kiinalaisen sertifioijan käyttöä. Ulkomaisista yrityksistä näyttävimmällä osastolla tapahtumassa on tanskalainen Arla,

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tanskalaisella Arlalla oli tapahtuman näyttävin ulkomainen osasto.

joka on sertifioinut luomumaidontuottajiaan ja laitoksiaan.

”Luomujatkojalostajan opas” julkaistiin tänään

perjantaina 15.3.2013 klo 13.00–16.00.

LJJOnet

Luomujatkojalostajan opas on laadittu yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun Luomua lautaselle – luomuruokaa julkisiin ruokapalveluihin –hankkeen ja Kurmakka Organic Food Oy:n Luomujatkojalostus vauhtiin –hankkeen kanssa. Molemmissa hankkeissa rahoittajana toimii Maa- ja metsätalousministeriö.

Opas tuo apua luomujatkojalostuksen parissa työskenteleville ja auttaa alkuun luomutuotteiden jalostuksesta kiinnostuneita. Sitä voidaan käyttää myös opetusmateriaalina, sillä se sisältää oleelliset tiedot luomusta liiketoiminnassa, tuotannossa ja markkinoilla.

 

Oppaan voi ladata ilmaiseksi täältä.

Ohjelma:

20130315 Jalostajaopas 1

Opas-hankkeen vetäjät Henry Lybäck Laurea Ammattikorkeakoulusta ja Marja Nuora Kurmakka – Organic Foodista avasivat seminaarin.

13.10: Fantasirik ekologisk produktutveckling, Heikki Manner

20130315 Jalostajaopas 8

Luomujatkojalostusopas julkaistiin myös ruotsiksi: “Guide för förädling av ekologiska produkter”. Myös Heikki Mantereen puheenvuoro seminaarissa oli toisella kotimaisella.

13.40: Luomujatkojalostajan selviytyminen lakiviidakossa, Jaana Elo

14.00: Luomu ja yrittäjyys, Mia Aitokari

14.20: Maljankohotus ja suolaista purtavaa

20130315 Jalostajaopas 31

Luomujatkojalostusoppaan kirjoittajat Milla Harjula, Heikki Manner ja Marja Nuora kohottelevat maljoja.

 

14.45: Luomun käyttöönoton tulevaisuus ja ratkaisut HoReCa -sektrorilla, Ilari Paananen

15.00: Luomujatkojalostajan Oppaan esittely, Marja Nuora

15.40: Keskustelua

16.00: Tilaisuus päättyy

Luomulaadun uskottavuus

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Ennen seminaaria Ifoam EU Group Organic Processing piti kaksipäiväisen kokouksen Amersfoortissa. Allekirjoittanut puuttuu kuvasta koska on ottamssa kuvaa.

Osallistuin Ifoam EU Group SG Organic Processing ryhmän kokouksen yhteydessä Hollannin Amersfoortissa ”Organic Integrity” seminaariin, jonka olivat järjestäneet Hollanin luomuvalmistajien yhdistys VBP ja AFI eli Anti Fraud Initiative. Seminaari pureutui suoraan luomun luotettavuuden ja uskottavuuden ytimeen. Suomalaisessakin luomukeskustelussa sivutaan usein luomun luotettavuuteen liittyviä ongelmia varsinkin tuontituotteiden osalta. Mitä kauempaa luomutuote tulee, sitä suuremmalla epäilyllä osa keskustelijoista suhtautuu siihen, voiko tuote oikeasti olla luomua. Varsinaista asiapohjaa epäilyillä ei useinkaan ole vaan keskustelu tuntuu ikävällä tavalla perustuvan ”siellä” olevien toimijoiden luotettavuuden epäilyyn. Ongelmatonta valvonta ei missään nimessä olekaan ja seminaarissa pureuduttiin ongelmiin ja niiden syihin. Valtaosa epäkohdista ja todetuista puutteista ei kuitenkaan johdu toimijoiden epärehellisyydestä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomessa Eviran valvontaraportin mukaan vuonna 2011 sääntöjenvastaisuuksia todettiin kasvinviljelyssä 20 prosentilla toimijoista, mikä 145 tapauksessa (3,7%) tapauksista on johtanut markkinointikieltoon ja 2:ssa tapauksessa valvontajärjestelmästä erottamiseen. Luomuelintarvikeyrityksistä 32 prosenttia sai huomautuksen sääntöjenvastaisuudesta, mutta vain 3 yritystä sai markinointikiellon. Markkinointikieltoonkin johtava sääntöjenvastaisuus johtuu yleensä huolimattomuudesta tai tietämättömyydestä. Mutta kuten ”Anti Fraud Initiative” nimikin antaa ymmärtää, petostapauksiakin on ja se on todellinen huoli koko alalle. Kun luomutuotteista on markkinoilla pulaa ja luomutuotteen hinta voi joissakin tapauksissa olla jopa 2-3 kertainen tavanomaiseen verrattuna, on selvää että petoksen riski on olemassa. Toisaalta luomumarkkinan kehittymisen kannalta luomun luotettavuus on aivan keskeistä ja sitä on huolella ylläpidettävä kaikkien toimijoiden puolelta.

Mutta palataan itse seminaariin. Seminaari oli jatkoa aikaisemmille Anti Fraud Initiativen puitteissa järjestetyille keskusteluille ja seminaareille. Osittain keskustelu on myös sellaisella detaljitasolla, että hirvittää. Keskusteluun voi tutustua lähemmin myös Anti Fraud Initiative sivustolla. Seuraavassa yritän kuitenkin valottaa keskustelun pääkohtia sillä tavalla kuin ne tässä seminaarissa tulivat esille.

Keskustelussa on kaksi pääteemaa. Toinen liittyy siihen, onko luomuna myyty tuote luomuehtojen mukaisesti tuotettu ja toinen siihen, onko luomuna myyty tuote puhdas jäämistä. Jälkimmäisessä tapauksessahan tuote on voitu tuottaa luomuehtojen mukaisesti, mutta käytännössä se ei kuitenkaan vastaa markkinoiden ja kuluttajien odotuksia siitä, millainen luomutuotteen tulisi olla. Jäämähän on voinut joutua tuotteeseen myös luomutoimijoista riippumattomista syistä. Seminaarin kaksi ensimmäistä esitystä pureutuivat ensisijaisesti jäämäkysymykseen. Saksalaiset Guenter Lach ja Silke Bruns Lach & Bruns Partnerschaftista avasivat laboratorioanalyysien tekemisen problematiikkaa. Luomussa yleisesti sovellettava jäämäraja 0,01 ppm (miljoonasosaa) ei ole elintarvikelaboratorioiden peruskauraa, koska tavanomaisella puolella sallitut jäämätasot ovat korkeampia. Esimerkiksi glyfosaattia saa EU:ssa olla elintarvikkeissa enintään 0,1 – 0,5 ppm eli 10-50 kertaa suurempi määrä kuin luomun 0,01 ppm. Huolimatta kalliista huipputeknologiasta kemiallisissa analyyseissä on suuret virhemahdollisuudet, joiden välttäminen vaatii suurta amattitaitoa ja huolellisuutta. Lach ja Bruns ovat selvittäneet laboratorioanalyysien problematiikkaa luomun vaatimien analyysien näkökulmasta ja kehittäneet laboratorioiden Relana verkoston  , johon osallistuvilla laboratorioilla on erityisen hyvät edellytykset selvitä luomun asettamista haasteista.

EOCC (European Organic Certifiers Council) on järjestö, joka pyrkii harmonisoimaan luomuvalvontaa. EOCC:lla on 51 jäsentä, jotka edustavat sekä yksityisiä valvontalaitoksia että viranomaisvalvontaa pääosin Euroopassa. Muunmuassa Evira on EOCC:n jäsen. Myös EOCC on pohtinut luomutuotteiden jäämiä ja tuottanut aiheesta ohjeistuksen (Guidance document for the certification decision making process ja Pesticide Discussion Paper)   Erityisen hankalaksi jäämäasioiden käsittelyn tekee valvontalaitoksille se, että asiasta on eri jäsenmaissa ja kansainvälisesti erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi EU:ssa Italia ja Belgia ovat asettaneet jäämärajat joiden ylittyessä tuotteen luomustatus aina poistetaan, kun taas muissa jäsenmaissa jäämärajoja ei ole määritelty – ei myöskään EU-asetuksessa. Myös menettelytavat ja ohjeistukset näytteidenoton suhteen ovat epäyhtenäiset eri jäsenmaissa. EOCC:n lisäksi Ifoam EU Group on laatinut oheistuksen sille, miten jäämiä tulisi käsitellä ”Guideline for Pesticide Residue Contamination for International Trade in Organic”  Ensimmäinen vastaava ohjeistus on ollut jo pitkään saksalaisella BNN:llä ja hollantilainen Biokap on hyvin samanlainen. Lähtökohtana näissä kaikissa on 0,01 ppm (= 10 ppb = 0,01 mg/kg = miljoonasosa) määrittäminen toimenpiderajaksi (action level), jota on seurattava selvitys siitä, johtuuko jäämä tuottajasta riippumattomista syistä vai sääntöjenvastaisuudesta.

 (Photographer: Erkki Poytaniemi)

Bionextin johtaja Bavo van den Idsert (oik.) esittelee yleisölle Arizan toimitusjohtajan Ronald van Marlenin.

Roland van Marlen, hollantilaisen Ariza BV:n toimitusjohtaja puhui käytännön luomualan toimijan näkökulmasta otsakkeella ”How to do deal with fraud in organic business”. Yritys valmistaa vihannes- ja hedelmäpohjaisia tuotteita, joiden raaka-aineet useissa tapauksissa tuodaan Euroopan ulkopuolelta. van Marlen on värikäs puhuja, jonka mielipiteet pohjaavat pitkään ja monipuoliseen kokemukseen allalla. Hän korosti esityksessään muuttuvaa toimintaympäristöä, jossa perinteisten luomutoimijoiden lisäksi monikansalliset elintarvikeyritykset ja suuret päivittäistavarakaupan ketjut tulevat yhä voimakkaammin mukaan luomumarkkinoille. Suuren kauppaketjun lanseeraamana jonkin luomutuotteen volyymit saattavat nousta tasolle, jota on mahdotonta toimittaa. Toisaalta ne toimivat omalla logiikallaan, eikä niitä kiinnosta, mitä luomualalla toimivat yritykset ovat keskenään sopineet esimerkiksi toimintatavoista torjunta-ainejäämien löytyessä. Suuret kauppaketjut soveltavat jäämien suhteen 0-toleranssia ja analysoivat tuotteet itse. Arizalla on kokemusta tilanteesta, jossa kauppaketjulta tulee ilmoitus jäämien löytymisestä ja satojen tuhansien eurojen lasku (tuotteiden takaisinveto ja aiheutunut vahinko ym.) ennen kuin he ovat edes ehtineet pohtia, mikä voisi olla jäämien alkuperä. Laskua ei pysty olemaan maksamatta, koska kaupaketju vähentää sen ostoveloistaan.

Van Marlenin mukaan luomutuotteiden kysyntä on tarjontaa suurempaa ja hinnat siksi korkeammat. Siksi myös petos on kannattavaa ja lisäksi se on suhteellisen helppoa. Petosten torjunta ja paljastaminen on hajanaista ja kaikki toimijat tuntuvat ajattelevan, että se on jonkun muun vastuulla. Luomutoimijoiden kesken pyörii ”luomusertifikaattien pyytämisen pyhä kehä”, jossa kukaan ei tunnu ottavan oikeasti vastuuta asiasta. Luomuliike toimii edelleen keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä, mutta markkinan logiikka on toinen. Lopputulema on, että luomupetosta varmasti esiintyy ja toimijoiden täytyy varmistua tuotteidensa luomustatuksesta ja tavaratoimittajiensa luotettavuudesta muutoinkin kuin sertifikaatteja pyytämällä.

Tämän melko kriittisen alun jälkeen van Marlen siirtyi kuvaamaan Arizan toimintatapoja. Sen voisi tiivistää siihen, että luomuraaka-aineen toimittaja on tunnettava ja heihin on tutustuttava. Arizan kaltaiselle toimijalle toinen keskeinen tekijä on saatavuuden varmistus. Toimitusketjun romahdusta ei saa syntyä, koska sanktiot asiakkaiden suunnasta ovat liian suuret. On haluttava tietää ja nähdä omin silmin mistä raaka-aine tulee ja miten se on tuotettu. Sähköpostilla saatu luomutodistus ei voi olla riittävä tae siitä, että uusi tavaratoimittaja todella toimii oikein luomuehtojen ja -periaatteiden mukaisesti ja että se on luotettava tavaratoimittaja pitkällä aikavälillä – siitä on vakuututtava itse. Kun Ariza valitsee uuden tavaratoimittajan he käyvät ensin läpi kaiken dokumentaation kirjallisesti. Jo tässä vaiheessa karsiutuvat ne, joilta tietoa joutuu lypsämään tai se tuntuu ristiriitaiselta. Jos kaikki tuntuu olevan kunnossa paperilla, toimittajan luona lähdetään käymään. Arizan edustajien lisäksi mukaan lähtee ulkopuolinen FIBL:n asiantuntija, joka pystyy arvioimaan tuotantoon liittyvät riskit ja tekemään parannusehdotukset. FiBL-tutkimuslaitoksen kehittämässä RISE-arvionnissa otetaan huomioon monipuolisesti myös esimerkiksi maanomistusolot, biodiversiteetti, sosiaaliset olot, ympäristö ja miten luomuvalvonta on järjestetty. ”Illallisilla istumalla” pystytään arvioimaan tuottajaorganisaation edustajien arvomaailmaa ja toimintakulttuuria. Suhtautuminen parannusehdotuksiin kertoo myös paljon siitä, onko odotettavissa onnistunut toimittajasuhde. Jos tuottaja ei hyväksy parannusohjelmaa, ei liikesuhdetta synny. Joissakin tapauksissa Ariza on myös joutunut edellyttämään valvontalaitoksen vaihtamista, jos syntyy vaikutelma, ettei valvontalaitos ole tehtäviensä tasolla.

Tiivistetysti kaikkien toimijoiden luomuarvoketjussa on haluttava tietää ja nähdä omin silmin, mistä raaka-aine tulee. On varmistuttava siitä, että omat tavaratoimittajat toimivat samoin, vaikka jokaisen raaka-aineen kohdalla ei ole itsellä mahdollisuutta lähteä katsomaan arvoketjua loppuun saakka. Alalla on myös välttämätöntä kehittää toimijoiden yhteistyötä. Ariza onkin aktiivisesti mukana hollantilaisissa alan järjestöissä ja Ifoamissa ja sponsoroi järjestöjen aktiviteetteja ja kehityshankkeita. Alan toimijoiden on kannettava vastuuta myös taloudellisessa mielessä. Luomumarkkinan liikevaihto Euroopassa on yli 20 miljardia euroa, mutta alan yhteistyöjärjestö ja edunvalvoja EU tasolla – Ifoam EU Group – toimii vain 300.000 € budjetilla.

Seuraava puhuja, Dr Jochen Neuendorff on saksalaisen valvontalaitoksen GfRS:n johtaja. Hänen aiheenaan oli QAC:t eli kvaternaariset ammoniumyhdisteet (quaternary ammonium compounds), joiden jäämien löytyminen voi indikoida sellaisten tuotantopanosten käyttöä, jotka eivät ole luomussa sallittuja. Aine itsessään ei ole kovin vaarallinen ainakaan jäämäpitoisuuksissa, mutta sitä käytetään hyvin monissa yhteyksissä sekä ruokaketjussa että täysin muissa yhteyksissä. Siksi jäämien alkuperää on vaikea selvittää. QAC:tä on löytynyt muun muassa luomubanaanista, minkä takia GfRS on käynyt koko luomubanaanin tuotantoketjun läpi jäämän alkuperän selvittämiseksi. Vaikka alkuperästä ei pystytty selvityksen kuluessakaan varmistumaan, kertoi tapaus paljon niistä vaikeuksista, joita luomuvalvontaan liittyy. QAC:tä esiintyy banaaneihin kiinnitettävissä tarroissa (luomusäännöt eivät koske pakkausmateriaaleja), mutta myös tavanomaisissa torjunta-aineissa. Koska luomubanaanienkin viljelyyn liittyy lentoruiskutuksia (sallituilla aineilla, muun muassa pyretriini) ja ruiskutukset tapahtuvat samalla kalustolla kuin tavallisten torjunta-aineiden ruiskutukset, heräsi epäilys esimerkiksi ruiskutuskaluston pesujen tehokkuudesta. Tätä ei kuitenkaan pystytty selvittämään, eikä sitä luomuvalvontakäynneilläkään voida käytännössä kontrolloida, koska lentourakoitsijat eivät päästä luomutarkastajia valvomaan toimintaansa. Lisäksi kolmansissa maissa ei kaupallisten luomuhyväksyttyjen tuotantopanosten kontrolli ole välttämättä aukotonta. Luomutarkastuksen yhteydessä pystytään vain toteamaan valmisteen ainesosaluettelosta sen asetuksenmukaisuus, mutta itse aineiden analysoimiseen ei ole resursseja. EU:ssa toimivaltainen viranomainen hyväksyy kansallisella tasolla käytettävät kaupalliset tuotantopanokset asetuksenmukaisiksi, mutta kolmansissa maissa vastavaa toimivaltaista (EU) viranomaista ei ole, joten kaupallisten valmisteiden hyväksyntä jää valvontalaitosten tehtäväksi. Myös mm tulkinta siitä, mitä viljelykierto käytännössä tarkoittaa, tehdään kansallisella tasolla ja kolmasissa maissa siis valvontalaitosten toimesta.

Viimeisenä esityksenä oli Euroopan tilintarkastustuomioistuimen Maria Eulalia Reverte i Casas’in esitys tänä vuonna valmistuneesta luomuvalvontajärjestelmän auditoinnista. Siinä kieltämättä EU:n luomuvalvontajärjestelmä sai melko kylmää kyytiä ennen kaikkea jäsenmaiden ja komission tasolla. Kysymyksessä oli vuonna 1991 syntyneen luomuvalvontajärjestelmän ensimmäinen auditointi. Raportti on ladattavissa netistä.  Yleisesti ottaen raportissa kiinnitetään huomiota puutteisiin valvontajärjestelmän valvonnassa jäsenvaltioiden ja komission tasolla. Raportin tiivistelmässä todetaan:

  • osa jäsenvaltioista ei riittävästi valvo valvontalaitostensa toimintaa, joka siten on osittain puutteellista.
  • tiedonvaihto jäsenvaltioiden välillä ja jäsenvaltioiden ja komission välillä on puutteellista.
  • luomutuotteiden jäljitettävyys on puutteellista valtioiden sisällä ja vielä enemmän, jos tuotteen arvoketju ulottuu useampaan valtioon tai kolmansiin maihin (auditoijat yrittivät jäljittää 85 luomutuotetta alkutuotantoon asti, mutta vain noin puolessa tapauksista se oli mahdollista).
  • komissio ei ole riittävästi panostanut jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien auditointeihin (käytännössä sitä ei tapahtdu).
  • komissiolla ei ole riittävää tietoa siitä, ovatko hyväksyttyjen kolmansien maiden valvontajärjestelmät jatkuvasti asetuksenmukaisia (itse asiassa niitä ei ole koskaan auditoitu niiden hyväksymisen jälkeen).
  • toisaalta hyväksyttyjen kolmansien maiden listalle pyrkivien maiden hakemusten käsittely on kohtuuttoman hidasta (yhtään uutta maata ei hyväksytty listalle vuosiin).
  •  tuontilisenssien myöntämisjärjestelmässä on heikkouksia.

Auditoijat ovat tehneet raportissa useita suosituksia järjestelmän parantamiseksi ja tiettävästi komissiossa on jo ryhdytty toimenpiteisiin raportin tuloksien pohjalta.

Seminaarin pohjalta voisi syntyä tunne, että luomuvalvonta ei lainkaan toimi. Sellainen johtopäätös olisi kuitenkin kohtuuton, sillä useimmat toimijat ja valvontalaitokset toimivat vastuuntuntoisesti ja alan itsesäätely huolehtii siitä, että pahimmilta ylilyönneiltä ja väärinkäytöksiltä vältytään. Mutta paljon kertoo sekin, ettei viimeinen Italialais-romanialainen huijaustapaus ei paljastunut luomuvalvonnan yhteydessä vaan verotarkastuksen yhteydessä kertoo tilanteesta paljon. Järjestelmässä on paljon parantamista, mutta niin autkottomaan järjestelmään ei järkevillä kustannuksilla ja kohtuutonta byrokratiaa aiheuttamatta päästä, etteikö suunniteltu petos olisi mahdollinen, puhumattakaan huolimattomuudesta ja tietämättömyydestä. Se, että jäsenvaltioiden ja komission tasolla sekä kolmasmaatuonnissa on auditoijien havaitsemia vakavia puutteita johtuu ennen kaikkea resurssien puutteesta asioiden hoitamiseen ja se olisi EU:n tasolla viipymättä laitettava kuntoon.

2nd IFOAM EU Group Conference on organic food processing

IFOAM EU Group on eurooppalainen luomualan yhteistyöjärjestö ja osa kansainvälistä IFOAM järjestöä. Euroopassa sen jäseninä on yli 300 organisaatiota, järjestöä ja yritystä EU:sta, ETA-maista ja EU-kandidaattimaista. Suomesta IFOAM:n jäseniä ovat Luomu-liitto, Organic Food Finland ja MaBio Oy. Jäsenyys on avoin myös mm valmistaville yrityksille ja on myös tapa tukea luomun kehittymistä kansainvälisesti.

IFOAM EU Group järjestää toisen kerran “Organic Food Processing” konferenssin 26.-27.11.2012 Frankfurtissa. Konferenssi on paitsi tilaisuus osallistua ja tutustua eurooppalaiseen luomujatkojalostukseen liittyvään keskusteluun ja verkottua, myös mahdollisuus sponsoroida konferenssin järjestelyjä ja siten saada omalle yritykselle eurooppalaista näkyvyyttä. Lisätietoja sponsorointimahdollisuuksista saa meiltä.

IFOAM EU Group

2nd Organic Food Processing Conference

Tutustu myös muihin palveluihimme luomualalle: www.organic-finland.com.

terveisin,
Erkki Pöytäniemi

luomuliiketoiminnan ja kansainvälistymisen asiantuntija